Työn laatu on Suomessa korkea, tai näin ainakin ajattelemme. Itsekin olen pitänyt suomalaista työn laatua hyvänä, mutta onko se sittenkään koko totuus?
Tämä juolahti mieleeni menneellä viikolla kuunnellessani radiota työn lomassa. Juontaja kertoili pahoja kokemuksiaan siitä, miten asuntoremontti oli mennä päin kuusta. Milloin jälki oli huonoa tai juopunut remonttimies nukkui tyytyväisenä työpaikalla.

Millaisena työntekijänä pidämme itseämme? Olemmeko vähään tyytyväisiä ahertajia vai laiskoja työn karttajia? Millaisena muut meidät näkevät?
Asia rupesi kiinnostamaan, joten lähetin muutaman sähköpostin ulkomaisille ystävilleni ja kysyin, miten suomalaiset heidän mielestään tekevät työnsä. Sillä näkeväthän ulkopuoliset asian puolueettomammin. Onnistuin saamaan jopa muutaman vastauksen.
Lähes kaikki tuttavani ovat olleet Suomessa opiskelemassa, useimmat Helsingin yliopistolla. Japanilaiset tuttavani kehuivat suomalaisia ahkeriksi ja osaaviksi. Ruotsalaiset puolestaan pitivät meitä yleensä hieman laiskoina ja mielikuvituksettomina. En osaa sanoa, kuinka paljon näkemyksiin vaikuttivat kansalliset asioiden ilmaisutavat ja ennakkoluulot.

Oma motivaatio vaikuttaa suoraan työn laatuun. Omasta mielestämme teemme työmme hyvin ja saamme siitä aina liian vähän kiitosta.
Minkälaista kiitosta sitten pitäisi jakaa: sanallista, rahallista vai muuta?
Rahallisesti tuettu tulospalkkaus on nykyajan ratkaisu laadun kohottamiseen. Mitä enemmän asiakas ostaa sitä parempaa palkkaa tulee. Tämä luonnollisesti motivoi myymään paljon, mutta iskeekö joskus ahneus ja myydäänkin tuotetta, mitä asiakas ei halua tai tarvitse?
Pieni kehu, kun työ on tehty hyvin, saa meidät tuntemaan itsemme arvostetuiksi. Mutta kaikista paras motivaattori taitaa olla se, että saa tehdä työtä, josta on aidosti kiinnostunut ja jota oikeasti haluaa tehdä.
Todellisuus on sitä, minkä siitä tekee. Pitäkäämme suomalainen työ laadukkaana. Töistä mies mainitaan, eikä suurista sanoista.