Kirkkokuorossa tapahtuu
Mitä useampia ihmisiä kokoontuu yhteen, sitä mielenkiintoisempia asioita
tapahtuu. Ainakin, jos uskoo matematiikkaan.
Vuorovaikutussuhteiden määrä lisääntyy ryhmän jäsenmäärän kasvaessa: 5 hengen
ryhmässä kahdenkeskisiä suhteita on 10, mutta 10 hengen ryhmässä jo 45. Voisi
siis väittää, että se, minkä viiden hengen ryhmä hoitaa päivässä, vie
kymmenen hengen ryhmältä viikon.
Mikään ryhmä ei kuitenkaan toimi noin yksinkertaisten matemaattisten
laskelmien mukaisesti, vaan toimintaan vaikuttavat myös jäsenten erilaiset
vuorovaikutusmallit ja -taustat. Jokainen tuo ryhmään myös oman
menneisyytensä.
Se, että ryhmissä tapahtuu paljon samanaikaisesti ja monella tasolla, on
saanut elokuvantekijät kiinnostumaan niistä: yhtä hyvin koululuokasta kuin
mafiasta. Elokuvateattereissa parhaillaan pyörivässä Niin kuin taivaassa
-elokuvassaan ruotsalaisohjaaja Kay Pollak kertoo
kirkkokuorosta.
Kuorosuhteiden lisäksi elokuvassa on kyse muustakin: jokainen kuorolainen
kuljettaa mukanaan muitakin ihmissuhteitaan, omaa elämänhistoriaansa ja
elämänkatsomustaan.
Päähenkilö on kuoronjohtajaksi päätyvä, kansainvälisesti tunnettu
kapellimestari Daniel Daréus.
Sydäninfarktin kokenut keski-ikäinen mies palaa pohjoisruotsalaiseen
kotikyläänsä taiteilijanimensä turvin tuntemattomana. Vasta nyt hänen on aika
käydä läpi lapsuudenaikaisia traumojaan. Ne syntyivät ja säilyivät siksi,
että lapsuuden vuorovaikutusmallit eivät olleet kohdallaan. Eivätkä kai
enkelitkään liikkuneet aina silloin, kun niitä olisi tarvittu.
