Jokiniemessä perheensä ja kolmen kissansa kanssa asuva Anne-Marie Keckman nauttii kesästä, mutta työskentelee mieluiten talvella. Hänen mukaansa talven hiljaisuus ja valkeus herättävät sisäiset värit ja kuvat.

Tänä talvena hän on työstänyt karhu-aiheista näyttelyä. Akvarelleja on syntynyt vanhan, roskiksesta pelastetun kasviston sivuille, joilta kukat ovat karisseet pois.

— Olen tutkinut muinaissuomalaisia riittejä ja vanhan kansan uskomuksia. Hahmona karhu on ambivalentti, sitä on pelätty ja kunnioitettu niin, ettei sen nimeäkään ole saanut sanoa.

— Karhuun on liitetty jumalallisia ominaisuuksia. Mytologiassa karhu ehkä kuvastaa ihmisen tarvetta kohdata jokin itseään suurempi. Minulle karhu symboloi rajoja, reviiriä, turvallisuutta, Keckman kuvailee aihevalintaansa.

Hän tunnistaa itsessään karhun piirteitä: tarpeen käpertymiseen ja voimien keräämiseen hiljaisuudessa. Asioita on saatava työstää rauhassa.

— On ihmisiä, jotka tekevät pakonomaisesti sitä mitä tekevät. Sellaiseen en pysty. Minun mielestäni hyvinvointi lähtee sisäisestä rauhasta ja tasapainosta. Tykkään kypsytellä asioita ja tämä hitaus näkyy työtahdissani. Välillä saatan pitää kuukausienkin taukoja maalaamisessa.

Mielenkiintoisia mutkia

Maalaaminen ei ole ollut Keckmanille koskaan ainoa vaihtoehto. Hän opiskeli ensin lastentarhanopettajaksi ja taidekasvattajaksi ja hankki myös terapeuttisten kuvataideryhmien ohjaajan pätevyyden. Aina hän on ollut kiinnostunut tanssista ja teatterista.

— En ole koskaan tehnyt varsinaista uraa. Enemmänkin tielleni on osunut onnenkantamoisia. Olen tunneihminen ja kuljen mutkitellen. Sillä lailla elämä on mielenkiintoisempaa, hän kuvailee.

Tänä talvena hän on hankkinut elantonsa siivoamalla, taidemallina ja opetustöillä. Samalla hän on hakenut itselleen miettimisaikaa.

— On tärkeää, etteivät ihmiset unohtaisi käsillä tekemistä, on se sitten siivoamista, puutarhanhoitoa tai vaikka pitsin nypläämistä. Vanhempieni ikäpolvesta monet vielä elättivät itsensä omilla käsillään. Nyt se on yhä harvinaisempaa, Keckman pohtii.

Taide on jakamista

Anne-Marie Keckmanin mielestä taiteen tekemiseen kuuluu olennaisesti yhteisöllisyys. Ei riitä, että löytää oman sisäisen minänsä, se on myös jaettava muiden kanssa.

Minän löytämiseen ja jakamiseen pyritään myös Keckmanin ohjaamassa kuvataideryhmässä, joka on juuri aloittamassa toimintaansa Tikkurilan Olotilassa.

— Ryhmässä suuntaamme katseen sekä itseen että maailmaan. Ryhmä on avoin kaikille kiinnostuneille. Osanottajilta vaaditaan vastuun ottamista ja rohkeutta katsoa pintaa syvemmälle, Keckman määrittelee.

Ryhmässä ei keskitytä taiteen tekniikkaan, vaan enemmänkin itsetuntemuksen ja -ilmaisun parantamiseen. Työskentelytapoina ovat akvarellimaalaus ja piirtäminen.

— Olennaisia ovat värit. Ei haittaa, jos ei osaa tehdä näköistä. Silloin voi tehdä abstraktia.

Ryhmä kokoontuu kymmenen kertaa. Kiinnostuneet voivat ilmoittautua puhelimitse numeroon 830 6215.

Lahjat käyttöön seurakunnassa

Olotila on Keckmanille tuttu paikka, sillä hän ohjasi siellä taideryhmää jo kymmenkunta vuotta sitten. Hän pitää tilasta, joka ei ole liian hieno ja johon ihmisten on helppo tulla.

Seurakunnan toimintaan etsiytyminen oli hänelle luontevaa.

— Innostuin uskonnollisista pohdinnoista jo lapsena mummini ansiosta. Merkittävä vaikutus on ollut myös rippikouluajallani. Meillä oli niin hyvät ohjaajat, että monet jäivät mukaan seurakuntaan ja useampi lähti jopa opiskelemaan teologiaa.

Keckman kuvaa seurakuntaa paikaksi, jossa yhteisöllisyys voi toimia ja toteutua. Ihmisten tarpeet huomioidaan ja heidän moninaiset lahjansa otetaan käyttöön. Samalla hän kuitenkin varoittaa kuppikuntaisuuden ja eristäytymisen vaaroista.

— Omaan tuttavapiiriini kuuluu niin lestadiolaisia, helluntailaisia kuin adventistejakin. Olen siis nähnyt aika monenlaista uskonnollisuutta.

Anne-Marie
Keckman ohjaa
taideryhmää
la 12.3. klo 14–16 Olotilassa.