Kirkon ei pitäisi sortua naiiviuteen. Jos kirkko edustaa yhteiskunnan henkistä kehitystasoa primitiivisempää maagista ajattelua ja demoniuskoa sekä kapeaa moralismia aidon eettisyyden sijasta, se häviää.

Pitäisi säilyttää asioiden tärkeysjärjestys. Äskettäin käyty keskustelu piispan avioerosta ja toisaalta papin harjoittamasta vuosikymmeniä jatkuneesta perheväkivallasta psykoottistasoisine maagisine selittelyineen ei sitä osoittanut.

Kristillisessä traditiossa on kätkettynä paljon arvokasta viisautta, jota meillä ei ole varaa menettää. Painava puhe mammonan vallasta on vähissä. Ilmaisu "että me sydämellämme ymmärtäisimme" sisältää tärkeän viestin meille, jotka hahmotamme asioita sysäten tunteet syrjään. Tuntuu siltä, että psykohistorioitsija tai viisas kasvatusoppinut julistaa evankeliumia paremmin kuin teologi.

Pahan personointi saatana-uskoksi ja maailman jakaminen hyvään ja pahaan on pelottavaa. Jeesus purki pahan näkemällä sen lävitse. Hän näki sen sisällä olevan kärsimyksen, persoonan ytimen, joka on Jumalan luoma. Kristinusko nimenomaan ei ole dualistinen uskonto.

Antiikin ajan veriuhriuskonnoista tarttunut outo sovitusoppi olisi jo aika sivuuttaa. Sen edustama pohjimmiltaan mielivaltainen ja julma jumalakuva ei vastaa kristillistä käsitystä Jumalasta.

Kristinuskon ydin — rakkaudellisuus ja totuudellisuus itsensä likoon pannen — kyllä kantaa.

Anna-Liisa Rekola