Suomessa 1980-luvun lopussa alkanut Inkeri-innostus on laantunut. Siitä on kuitenkin jäljellä uskollinen Inkerin ystävien joukko sekä tasavertaisten kumppanien yhteistyöksi kehittyvä ystävyysseurakuntatoiminta.

Näin arvioi Suomen ja Inkerin kirkkojen välistä ystävyysseurakuntatoimintaa tutkinut Vantaan seurakuntien yhteisen seurakuntatyön johtaja, teologian tohtori Kaarina Ylönen.

Kun olot vapautuivat Neuvostoliitossa ja inkeriläispappi Arvo Survo 1980-luvun lopussa vieraili Suomessa, syntyi kansanliike inkeriläisseurakuntien toiminnan tukemiseksi.

Yksityisten ihmisten aloittamasta avustustoiminnasta syntyi virallisia ystävyysseurakuntasuhteita. Niissäkin avustustyön osuus on pikku hiljaa vähentynyt ja tilalle on tullut molemminpuolinen kumppanuus.

Ystävyysseurakuntatoiminta on vähentänyt ennakkoluuloja, luonut ystävyyssuhteita, avartanut seurakuntalaisten diakonianäkemyksiä ja tarjonnut seurakuntalaisille mielekkäitä osallistumismahdollisuuksia.

Ylösen tutkimus on julkaistu Kirkon tutkimuskeskuksen internet-sivuilla ja se löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta www.evl.fi/ktk