Naimisiin vaikka 13. päivänä

Ei arvannut palomies Seppo Nieminen, 37, miten elämä kiepsahtaa uuteen suuntaan, kun hän lähti viettämään iltaa tikkurilalaiseen ravintolaan nelisen vuotta sitten.

Samana iltana samaan paikkaan oli tullut myös sairaanhoitaja Laura, 28, silloinen Hiltunen.

— Minun ei oikeastaan pitänyt lähteä sinä iltana ulos, mutta lähdin kuitenkin. Samalla tavalla ex tempore oli myös Laura lähtenyt iltaa viettämään.

Seppo meni juttelemaan tuttunsa kanssa. Tuttu sattui olemaan kiinnostavan sairaanhoitajanaisen kollega.

Epäsäännölliset työ- ja vapaa-ajat olivat palomiehelle ja hoitajalle yhteistä ja tuttua.

— Teemme molemmat vuorotyötä, ja tapasimme Sepon kanssa keskellä viikkoa.

Romanssihan siitä syttyi. Nykyään Niemisen perheeseen kuuluu myös pikkuinen Ella-tyttö.

Hääjärjestelyjä ja remonttia

Laura ei koskaan ollut haaveillut suurista häistä. Ajatuksissa oli pienimuotoinen vihkiminen kirkossa "kahden todistajan läsnä ollessa".

— Olimme ystävien häissä ja silloin aloin ajatella, että mitäs jos omat häät olisivatkin kunnon juhlat. Ja kun äiti vielä innosti, päädyimme isompiin häihin.

Sepon suku kannatti myös häiden järjestämistä, kun "ei niitä iloisia juhlia niin kauhean usein ole".

Häiden järjestelyissä Lauralla ja Sepolla oli selkeä työnjako: Laura hoiti kaiken ja Seppo remontoi heidän uutta kotiaan.

— Ei häissä välttämättä ole hirveästi organisoimista. Esimerkiksi jos pitopalvelu hoitaa ruokailun, se täytyy vain tilata. Minua auttoi hääasioiden hoitamisessa se, että meidän yhteinen lapsemme Ella on olemassa: ei ollut aikaa etsiä, missä mahdollisesti olisi vielä kauniimmat ruusut.

Häästressiä Lauralle aiheutti vain se, muistaako hän varmasti kaiken. Ensimmäinen asia oli kuulutusten hakeminen ja seuraava kirkon varaaminen.

Sekä Lauralle että Sepolle ainoa ja oikea valinta oli Pyhän Laurin kirkko. He eivät edes miettineet vaihtoehdoksi muuta. Pyhän Laurin kirkko on suosittu hääkirkko, mutta Lauran ei tarvinnutkaan varata sitä vuotta ennen h-hetkeä.

— Soitin kirkkoherranvirastoon keväällä, ehkä toukokuussa. Marraskuun 13. päivälle ei ollut vielä yhtään varausta ja sain valita minkä tahansa ajan.

Hääpäiväksi tuli 13.11.2004, mutta päivä ei ollut perjantai.

Valssia ja kaasoja

Hääjuhlapaikka löytyi kirkon läheltä. Juhlissa oli 80 henkeä ja ohjelma meni "peruskaavan" mukaan.

Pitopalvelu hoiti häiden ruokapuolen, juomien hankinnan hääpari hoiti itse. Bändin varaus oli yksi asia, joka Lauran täytyi muistaa, muuten valssi olisi jäänyt valssaamatta.

— Jännitin valssia, ajattelin, että häätanssi olisi yhtä hyvin voinut olla joku muu kaunis kappale. Mutta Akselin ja Elinan häävalssi oli kyllä kaunis ja tanssi meni ihan hyvin.

Seppo mietti remontista huolimatta vierasjoukkoa.

— Varmaan kaikkein vaikeinta oli rajata, keitä kutsutaan.

Pariskunta päätyi siihen, että kutsukortit lähetettiin sukulaisille, ystäville ja ihmisille, jotka molemmat tunsivat. Esimerkiksi työkaverit, joita toinen ei ollut tavannut, saivat jäädä juhlan ulkopuolelle.

Juhlatilan koristelussa ja muussa häänäpertelyssä Lauraa auttoivat kaasot. Lauralla oli ruhtinaallisen iso pukijajoukko.

— Minulla oli kolme kaasoa. Olen itse ollut joskus kaasona, ja tiedän, että siinä on aika paljon tekemistä. Ajattelin, että jos kaasoja on useampi, kenellekään ei tule liikaa töitä ja ehtii nauttia myös juhlasta.

Ennen häitä Laura tilasi vielä kampaajan ja meikin, varasi valokuvauksen, valitsi hääkimpun, teetti hääpuvun ja osti hääkengät. Ja Seppo haki yhdessä valitun sormuksen kultasepältä.

Usvaa ja ikkunoiden helinää

Ennen vihkimistä pariskunta tapasi papin. Hän pyysi heitä vielä lähettämään sähköpostilla tarinan yhteisestä taipaleesta.

— Olimme tavanneet papin ensimmäisen kerran ystäviemme häissä. Pidimme hänestä ja halusimme hänet kastamaan tyttäremme ja myös vihkimään meidät.

Papin puhe vihkiäisissä on jäänyt kummankin puolison mieleen — varsinkin, kun tapahtumaa on katsottu monta kertaa videolta.

— Pappi oli henkilökohtainen ja rento. Hänellä oli myös lämminhenkistä huumorintajua. Ajattelimme olleen sattumaa, että tapasimme Lauran kanssa. Pappi sanoi, että se oli "hyvää johdatusta".

Häämarssit lyötiin lukkoon kanttorin kanssa kymmenen minuuttia ennen vihkimistä. Alttarille pariskunta asteli Prinsessa Ruususen tahtiin, mutta pois lähtiessä kanttori sai vapaat kädet.

— Sanoimme vain, että lähtiessä saa olla jotain iloista, ikkunat helisten -meininkiä. Kappale olikin aika raju, taisi olla Bachia.

Hämäläinen ja hurrikaani

Laura ja Seppo halusivat naimisiin, vaikka moni pariskunta nykyaikana valitsee avoliiton. Pariskunta uskoo samoihin arvoihin.

— Avioliitto tuo turvaa, mutta vielä tärkeämpää oli mennä naimisiin siksi, että meillä on yhteinen lapsi. Nyt me olemme perhe, ja meillä kaikilla on sama sukunimi.

Avioliitto tuo selkeyttä. Se kertoo, kuinka vakavissamme me suhteessamme olemme.

Laura halusi Sepon aviomiehekseen, koska Seppo on kiltti, osallistuu kodinhoitoon, on huumorintajuinen ja on opettanut Lauraa nauramaan arjen pikkutapahtumille.

Seppo halusi Lauran vaimokseen, koska Laura on määrätietoinen, järkevä, iloinen, energinen ja älykäs ihminen.

— Minä olen hämäläinen ja rauhallinen. Laura on enemmän hurrikaani-tyyppi.
Ja Ella on vähän molempia.

Toista kertaa alttarille

Hiekkaharjussa asuvien Malla ja Martti Laitin talvihäistä on aikaa vähän yli kaksi kuukautta. Päivästä heillä on muistona satoja digikuvia ja lukuisia videotallenteita.

— Häät olivat upea hetki elämässämme. Kuvien ja videoiden katsominen hymyilyttää yhä, Malla huokaisee.

Maistraatissa syyskuussa vihittyjen Malla ja Martti Laitin liitto sai kirkollisen siunauksen viime vuoden viimeisenä päivänä. Martti on evankelisluterilaisen kirkon ja Malla helluntaiseurakunnan jäsen. Kirkollista juhlaa pari vietti Sipoossa Östersundomin kappelissa.

Toista kertaa elämässään avioituneiden 47-vuotiaan Mallan ja 50-vuotiaan Martin häitä juhlisti 120 vierasta. Liiton siunasi Mallan ystävä, helluntaiseurakunnan pastori Raija Oikarinen.

Alttarille pari asteli Prinsessa Ruususen häämarssin soidessa.

— Halusimme siunata avioliittomme kirkossa Jumalan silmien edessä. Koemme Jumalan johdatuksen tärkeäksi elämässämme, pariskunta toteaa.

Hääpäiväänsä Malla ja Martti kuvailevat romanttiseksi ja lämmintunnelmaiseksi.

Vähemmistöt yhdistyivät

Mallan ja Martin liitto yhdisti toisiinsa kaksi vähemmistöä. Kiuruveteläissyntyinen Malla on romani ja Karigasniemellä syntynyt Martti on saamelainen.

Häissä erilaiset kulttuuriperinteet limittyivät Laitien mukaan luontevasti toisiinsa.

— Kirkossa Herran siunaus lausuttiin sekä suomeksi että saameksi, Malla kertoo.

Saamelaisuus ja romanikulttuuri näkyivät häissä muun muassa hääparin ja juhlavieraiden asuissa. Osa juhlatilan somisteista oli saamelaiseen tapaan sini-puna-keltaisia. Kappelin pihassa tervakselta tuoksuneet jätkänkynttilät loivat pimeään iltaan Lapin taikaa. Saamelaisuus näkyi myös Martin kultaseppäveljen valmistamissa vihkisormuksissa sekä muissa hääparin koruissa. Vihkisormukset oli tehty Lemmenjoen kullasta.

Malla oli pukeutunut häihinsä romaninaisen asua tyylitellysti muistuttavaan mustaan iltapukuun.

Kulttuurit kohtasivat Laitien mukaan myös pitopöydässä. Tarjolla oli muun muassa porokiusausta ja karjalanpaistia.

Malla ja Martti eivät olleet juurikaan ennakkoon suunnitelleet hääjuhlansa ohjelmaa.

— Emme hössöttäneet häiden vuoksi. Tilasimme tarjoilut ja juhlatilan somistuksen Kuntokallion kurssikeskuksen henkilökunnalta, Martti mainitsee.

Mallan ja Martin häissä tärkein ohjelmanumero oli sukujen tutustuttaminen toisiinsa. Kuntokalliossa yöpyneet vieraat viettivät toistensa seurassa myös häitä seuranneen päivän.

Vapaamuotoisen juhlan ohjelmassa oli muun muassa tanssia, perinteisiä hääleikkejä sekä karaokelaulua.

— Morsiamenryöstön jälkeen jouduin joikaamaan Mallan vapaaksi, äidinkielenään saamea puhuva Martti naureskelee.

Laitien mielestä saamelaisten ja romanien huumorintaju sekä elämänasenne yllättävät samankaltaisuudellaan.

— Ihanimpia hetkiä olivat sisarustemme meille esittämät laulut ja heidän pitämänsä koskettavat puheet, Malla muistelee.

Kohtalokas pressu

Myyntipäällikkönä toimiva Martti ja romaniasiainneuvottelukunnan sihteerinä työskentelevä Malla alkoivat seurustella vakavasti puolitoista vuotta sitten.

Parin johdatti yhteen eräs Mallan sukulaisnainen, joka tutustui Marttiin sattumalta kolmisen vuotta sitten.

— Hän ajoi edelläni lava-autolla, jonka osittain irronnut peite lepatti vaarallisesti. Sain viestitettyä hänelle siitä, ja ajoin hänen perässään huoltoasemalle. Huomaavaisuudesta kiitollinen nainen tarjosi minulle kahvit, Martti tarinoi.

Vajaat kaksi vuotta sitten samainen Mallan sukulainen suostutteli Mallan ja Martin tutustumaan toisiinsa.

— Saamme siis syyttää tapaamisestamme tuon sukulaisnaisen lava-auton lepattavaa pressua, Martti toteaa.

Ennen ensitapaamistaan Malla ja Martti rupattelivat toistensa kanssa noin puoli vuotta pelkästään puhelimessa. Sittemmin he päättivät tavata kasvokkain eduskuntatalon edessä.

— Ensitapaamisellamme lounastimme kolme tuntia Lasipalatsissa, Malla muistelee.

Myöhemmin Malla kutsui Martin juhlistamaan Hietaniemen hautausmaalle pystytettyä sodissa kaatuneiden romanien muistomerkkiä. Julkistamistilaisuudesta lähtien Malla ja Martti ovat olleet avoimesti yhdessä.

— Haluamme sitoutua rakkauteen ja etsiä kumppanuudestamme meitä yhdistäviä asioita, Malla ja Martti sanovat.

Häätapahtuma la 12.3. klo 10–16 Korson S-marketissa, Maakotkantie 19. Tapahtumassa muun muassa pappi, bändi, kukkakauppias, kampaaja, pukuvuokraaja, kenkäkauppias ja valokuvaaja.