Tuore nuorten arvomaailmaa selvittelevä raportti toteaa, että nuorten enemmistöltä puuttuu yhtenäinen maailmankuva ja arvopohja. He poimivat elämänkatsomukseensa aineksia sieltä täältä, eikä heitä haittaa se, että nämä ainekset ovat keskenään ristiriidassa.

Moraalista on tullut tilannekohtaista. Tänään tehdään yhtä, huomenna toista — sitä mikä kulloinkin tuntuu itselle parhaiten sopivan. Mittapuuna on oma itse ja itsensä toteuttaminen.

Luulen, että mikäli aikuisten suomalaisten moraalisia näkemyksiä tutkittaisiin, tulokset eivät kovin paljon tuosta poikkeaisi. Itsensä varassa eläviä ja itseään kaiken mittapuuna käyttäviä elämysten ja uskomusten kokeilijoita löytyy kyllä aikuisistakin. Ehkä me aikuiset olemme jopa nuoria avuttomampia suunnistamaan moniarvoisessa ja monikulttuurisessa, sähköisen viestinnän nopeuttamassa ja kutistamassa maailmassa.

Emme ole aikoihin eläneet yhtenäiskulttuurissa, jonka arvomaailmaan saamamme kotikasvatus ja kouluopetus paljolti pohjautui. Nykynuoret tuntuvat — onneksi — saavan aivan toisenlaiset valmiudet pohdiskeluun sekä koulussa että rippikoulussa. Mutta kuka tarjoaisi aikuisille aineksia ja välineitä arvojensa ja katsomustensa kriittiseen arviointiin?

Moraali-sanalla on monien korvissa ikävä kaiku. Se liitetään helposti tekopyhyyteen ja tuomitsemiseen. Ja ne, jotka moraalista puhuvat, tuntuvat itsekin usein käyttävän sitä aseena. Irrallisia tekoja sijoitetaan janalle, jonka ääripäät ovat hyvä ja paha tai "täytyy" ja "ei saa". Huomiotta jätetään maailma, jossa nuo teot tehdään, ja yksilöt, jotka niitä tekevät. Ihmiset nähdään lähinnä automaatteina, jotka voidaan palkkioiden ja rangaistusten avulla ehdollistaa toimimaan toivotulla tavalla.

Kirkkoon on usein lyöty tällainen kielteinen moraalinvartijan leima; sen on katsottu jakelevan valmiita vastauksia ja tuomioita jostakin ylhäältä. Olisiko nyt aika todistaa toista? Kohdata rippikouluikäisten lisäksi myös aikuiset elämänkatsomustaan rakentavina etsijöinä?

Moraalisten valintojensa kanssa tuskaileva ja elämälleen mieltä ja tarkoitusta etsivä ihminen ei halua, että oikea vastaus sanellaan hänelle. Hän haluaa löytää sen itse ja kasvaa löytäessään. Vahvin ja äänekkäin ei voita, vaan se joka tulee lähimmäs ja koskettaa.