Suomalaisen miehen perusmalliksi on totuttu vuosikymmenet tarjoamaan milloin nöyränsitkeää Saarijärven Paavoa, milloin suota, kuokkaa ja Jussia tai voimalla runnovaa ja turhia hienostelematonta Seppo Rätyä. Tai sitten Tuntemattoman sotilaan miessakkia, jossa kaikkia yhdisti yhteinen uhka ja käsillä oleva tehtävä.

Oli mallina kuka tahansa, koskaan suomalainen mies ei paljon puhunut, mutta teki sitä enemmän. Umpimielinenkin se oli, eikä juuri osannut halata.

— Se on jo vanhaa aikaa, että suomalainen mies ei puhu eikä pussaa, Lauri Anttila sanoo epäröimättä.

— Ehkä niin voi sanoa, että viisikymppiset miehet eivät itke. Mutta tämäkin väittämä on muuttumaan päin, Eino Sirviö vahvistaa.

Myyrmäen perheneuvojat eivät tarkoita, että miehet varsinaisesti kyynelehtimään alkaisivat. Mutta kyynelten takana oleville tunteille miehetkin jo suovat enemmän tilaa. Miesten tila tuntea säällisesti — surua, onnea, pelkoa — on viime aikoina laajentunut.

— Olemme esimerkiksi huomanneet, että miehet yhä useammin toimivat aloitteentekijöinä perheneuvontaan tulemisessa. Tässä työmuodossahan miesten osallistuminen on poikkeuksellisen korkeaa muuhun terapiaan verrattuna, nelisenkymmentä prosenttia asiakkaista. Eli ainakin parisuhde on miehille niin tärkeä, että sen pelastamiseksi ollaan valmiita puhumaan, Sirviö sanoo.

Kulttuuri muuttui miehen alta

— Miehenä olemisen muutos liittyy varmasti siihen, että tästä asiasta yksinkertaisesti puhutaan niin paljon mediassa. Esimerkiksi elokuvat ovat tuoneet erilaisia vaihtoehtoja miesrooleiksi ja vaihtoehtoisten mallien määrä on kasvanut molempiin suuntiin. On ehkä tullut lisää Ramboja, mutta samalla myös tunteitaan näyttäviä miehiä. Kulttuuri muuttuu ja miehet siinä mukana, pohtii Anttila.

Kirjailija Marja-Leena Parkkinen kirjoittaa Mitä mies? -kirjassaan, että jo 1990-luvun laman tultua miehet muuttuivat: pelkkä ammatti ei enää riittänyt puheenaiheeksi, kun työt ja tittelit menivät alta. Miehet alkoivat puhua rooleistaan, elämänarvoistaan ja asenteistaan.

— Miehenmallien moninaisuus on tätä nykyä todellisuutta, mutta minusta kuitenkin tuntuu, että sellaista vanhaa järkähtämättömän miehen mallia kaivataan edelleen. Monet miehet ja naisetkin kaipaavat sitä yhä. Tämä nykykulttuuri on vielä niin nuori. Perinteinen rooli saattaa tuntua turvalliselta ja osittain helpolta, mutta samalla siinä on jotain, mikä voi ärsyttää, Anttila sanoo.

— Toisaalta kaivataan vanhan ajan miestä, toisaalta ovat nämä uudet miehenä olemisen tavat, joita arvostetaan. Kun yhteen mieheen kohdistuu erilaisia odotuksia, syntyy ristiriitoja.

Joutuuko nykymies kipuilemaan vapautensa kanssa?

— Ei vapaus olla millainen mies tahansa välttämättä tee elämää vain helpommaksi. Voi olla, että sen "suuren roolin" puuttuminen on monelle kriisi. Minusta sellaisessa kriisissä on kuitenkin kasvun mahdollisuus.

— Aivan näin. Pitää muistaa olla varovainen yleistyksien kanssa. Miehenä olemisessa on kyse aina yksilöiden tilanteista, jotka eroavat toisistaan suuresti esimerkiksi sukupolvien välillä ja omien elämäntilanteiden vaihdellessa, Sirviö jatkaa.

Yksilöiksi vapautetut miehet

Suomalaisella miehellä menee ihan hyvin, paremmin kuin ennen. Mitään aikakautemme suurta miehistä kriisiä ja ahdistusta ei ole olemassa.

— Minun mielestäni miehiä ei sinällään kukaan pakota muuttumaan suuntaan tai toiseen. Kyse on enemmänkin kehistä, jotka kulkevat eteenpäin. Nyt puhutaan miesten tarpeista näyttää tunteitaan, mutta jossain vaiheessa varmaankin sävyt kovenevat ja muuttuvat konservatiivisemmiksi, kunnes pyörä taas keksitään uudelleen, Anttila sanoo.

Mutta vapaus olla mikä tahansa mies kuitenkin yleisesti lisääntyy?

— Ehkä se on osa laajempaa muutosta yleisestä yksityiseen. Tärkeintä ja kiinnostavaa ei enää ole mies tai nainen yleensä, vaan yksilöiden elämä, ongelmat ja mahdollisuudet. Sillä ei esimerkiksi ole merkitystä, onko minun asiakkaani mies tai nainen. Minusta ihmiselämän ydinkysymyksiä on löytää itsessään yhteys miehisen ja naisellisen puolensa välille — jokaisessa ihmisessähän on sekä miehen että naisen ominaisuuksia, Sirviö sanoo.

— Vanha miesmalli pakotti sulkemaan itsestä paljon pois. Sikäli voin sanoa, että ollaan menty parempaan suuntaan.

Anttila on samaa mieltä.

— Jos miehinen arkkityyppi on ennen pakottanut junnaamaan samaa suota, niin nyt on saatu paljon enemmän tilaa pysähtyä, käydä ihmettelemään ja tutkimaan itseä ja mahdollisuuksia, joita on tarjolla. Ja kyllä mies saa lopputuloksena edelleen löytää itselleen suon ja kuokankin. Ei se miestä sen huonommaksi tee, eikä ketään pidä pakottaa siitä pois.

Isyys on tullut haastavammaksi

Sen sijaan että puhuttaisiin miehenä olemisesta, perheneuvojien mielestä voitaisiin käyttää enemmän aikaa isyydestä tai oikeastaan vanhemmuudesta puhumiseen.

Siinä, missä miehenä oleminen on vapautunut pinteestä, isänä oleminen on yllättäen tullutkin haastavammaksi. Yhteiskunnan muuttuminen on saattanut isät tilanteisiin, jotka olivat isoisille tuntemattomia.

— Isät osaavat nykyään nauttia isyydestään avoimemmin kuin ennen ja osallistuvat lasten elämään paljon enemmän kuin omat isänsä. Mutta samalla työ aiheuttaa heille — meille — aikamoisia ristipaineita, Anttila toteaa.

— Äidit ovat merkittävästi enemmän töissä nykyisin kuin edellisten sukupolvien aikana. Se on hyvä asia, että kasvatusvastuu jakautuu tasaisemmin. Mutta muutoksesta ei tosiaan ole kovin kauan. Itse pidin isyysloman vuonna 1978, Hämeenlinnan seurakuntayhtymän ensimmäisenä työntekijänä. Minun oma isäni puolestaan oli aikanaan tiukasti töissä ja äiti kotona, Sirviö kertoo.

Isät kasvattavat pojistaan tulevaisuuden miehiä. Sekin on haasteellisempaa kuin isoisillä aikanaan.

— Kyllä minä luulisin, että pojan kasvu mieheksi on varmasti vaikeampaa nykyään kuin vaikka 1950-luvulla, jolloin oli tarjolla vain se yksi miehen malli. Nyt malleja on tarjolla hurjasti ja tämän päivän isyydelle ja vanhemmuudelle yleensä on suuri haaste siinä, kuinka saada poika malttamaan mielensä ja varttumaan rauhassa, toteaa Anttila.