Roomasta kotoisin oleva Francescaromana Gallo, 19, on rohkea nuori nainen. Hän uskaltaa ottaa riskejä, vaikka joskus itsekin epäilee niitä. Kesällä 2004 neitokainen päätti kääntää elämässään uuden vaihteen päälle ja jätti kotimaisemat hetkeksi taakseen.

— Osallistuin vapaaehtoistyöprojektiin työskennelläkseni lasten parissa ulkomailla. En kuitenkaan uskonut päätyväni Suomeen. Se oli kuitenkin ainoa maa, jossa työ lasten parissa oli mahdollista, Francescaromana kertoo.

Idean vapaaehtoistyöhön Francescaromana sai sisareltaan, joka työskenteli jokunen vuosi sitten vapaaehtoisena Isossa-Britanniassa. Isosiskon kokemusten kannustamana myös Francescaromana uskaltautui puuhaan mukaan, vaikka tuttujen ympyröiden jättäminen hirvittikin häntä.

— Kun tulin Suomeen, ymmärsin, että olin ensimmäistä kertaa elämässäni aivan yksin. Uusien ihmisten kohtaaminen jännitti minua kovasti, Francescaromana myöntää.

Hullu idea

Francescaromanan vanhemmat tukivat tyttärensä aikeita alusta pitäen, mutta neidon ystävät eivät olleet yhtä ymmärtäväisiä. Lopulta kaverit kuitenkin tajusivat, kuinka rikastuttava kokemus ulkomailla työskentely voi nuorelle olla.

— Kaverini pitivät minua ensin hulluna. He ihmettelivät, kuinka kykenin jättämään kotini vuodeksi tullakseni kylmään Suomeen.

Hän myöntää, että kavereiden veikkailut osuivat oikeaan eritoten Suomen ilmastosta. Kylmyydessä on Francescaromanan mielestä silti jotain hyvääkin, nimittäin lumi. Lumen lisäksi italiatar on tutustunut myös vaikeaksi sanottuun kieleemme.

— Puhun jonkun verran suomea ja aion harjoitella lisää, Francescaromana hymyilee.

Luonne-eroja

Francescaromanan arki täyttyy Suomessa päiväkotilasten iloisesta temmellyksestä. Hän työskentelee englanninkielisessä päiväkodissa, jossa hänellä on oiva tilaisuus harjoittaa kielitaitoaan.

— Tykkään lapsista todella paljon, koska he ovat niin aitoja. Heidän hymynsä ja kysymyksensä valloittavat sydämeni. Työpaikkani on kaiken kaikkiaan mukava ja rauhallinen.

Myös kemia isäntäperheen kanssa pelaa mukavasti. Ongelmia ei ole ollut, vaikka kielimuurin olemassaolon joskus huomaakin.

— Isäntäperheeseeni kuuluu äiti ja sisko sekä kaksi muuta sisarusta, jotka ovat jo muuttaneet kotoa, Francescaromana kertoo.

Myöskään muiden suomalaisten kanssa Francescaromana ei ole joutunut sen kummempiin hankaluuksiin. Hän kuitenkin myöntää törmänneensä moniin kulttuurieroihin, jotka hieman kummastuttavat häntä.

— Italialaisilla ja suomalaisilla on erilainen lähestymistapa ihmisiin. Italialaiset ystävystyvät ja tutustuvat suomalaisia helpommin. Me myös juttelemme mielellämme ennestään tuntemattomienkin ihmisten kanssa.

— Suomalaiset ovat ehkä hieman ujoja ja käyttävät turhan paljon alkoholia, Francescaromana myöntää.

Hän kuitenkin tähdentää, että suomalaiset ovat varsin mukavaa porukkaa.

— En todellakaan halua tuomita. Olemme vain hieman erilaisia. Ehkä luonne-erot johtuvat vain säästä, Francescaromana veikkaa.

Seuraavaksi Afrikkaan?

Suomessa Francescaromana viettää tavallista nuoren naisen elämää. Hänen ystäväpiirinsä koostuu pääasiassa muista vapaaehtoistyöntekijöistä eri puolilta maailmaa.

Osa Fracescaromanan harrastuksista on jäänyt muuton myötä Italiaan, mutta erityisesti discoilu ja tanssiminen kuuluvat yhä listalle. Italiassa hänen intohimoihinsa kuuluu lisäksi jalkapallon seuraaminen.

— Rakastan lempijoukkueeni Interin matseissa käymistä. Pitkästä aikaa katsoin televisiosta joukkueen pelin ja olin todella innoissani, Francescaromana hihkuu.

Vapaaehtoisprojektin päätyttyä Francescaromana suuntaa takaisin Italiaan opiskelemaan. Tulevaisuudessa hän toivoo työskentelevänsä eläinten kanssa, erityisesti villieläimet kiinnostavat häntä. Siksi hän unelmoikin pääsevänsä Afrikkaan katselemaan eläimiä niiden luonnollisessa ympäristössään.

— Toivon pääseväni matkustelemaan myös muualle ja vierailemaan uusissa kaupungeissa. Erilaiset kulttuurit kiinnostavat aina.