Parin Vantaan Laurin mielipidepalstalla on harmiteltu rippikoululaisten käyttäytymistä messuissa. Toimin itse rippikoulun opettajana ja hoidan myös yleisemmin rippikoulutyötä Hakunilan seurakunnassa.

Messuun osallistuminen on yksi rippikoulun tärkeimpiä osia. Ennen messuun osallistumista pidetään oppitunnit jumalanpalveluksesta. Itselläni on tapana miettiä yhdessä rippikoululaisten kanssa, keitä messuun tulee ja miksi. Puhumme hiljentymisestä, surusta, rikkinäisyydestä ja ilosta.

Kerron, että jokaiseen messuun tulee myös ihmisiä, joilta on juuri kuollut rakas ihminen. Näin on helpompi ymmärtää, miksi messun rauhaa ja hiljaisuutta pitää kunnioittaa.

Suurin osa rippikoululaisista käyttäytyy erittäin hyvin. Heistä hyvin moni on ensimmäistä kertaa kirkossa. Toivon, he saavat tuntea itsensä tervetulleeksi ja tulevat uudestaan.

Hiljaa oleminen on joillekin uusi taito ja se ei aina heti onnistu. Ryhmän mukana on aina opettajia ja isosia, jotka istuvat rippikoululaisten joukossa. He ohjaavat nuoria olemaan hiljaa.

Messuun kasvetaan sisään vain käymällä messussa. Näiden nuorten on tarkoitus tulevaisuudessa täyttää kirkonpenkit. Näkisin mielelläni lisää lapsia ja nuoria kirkossa.

Osa messuun osallistumista on toisten palveleminen messuavustajina. Tästä on sovittu valtakunnallisesti uudessa rippikoulusuunnitelmassa. Tämä on myös vanha perinne. Jo Jeesus itse luki temppelissä kirjakääröjä ääneen varsin nuorena.

Tekstin lukemista harjoitellaan, mutta tilanne on toki vaativa. Evankeliumin lukee aina pappi. Näin tärkein teksti tulee selkeästi luetuksi.