Valtapelit ovat kovaa peliä. Kun vallasta taistellaan, vastustajan hiljentämisessä ei keinoja kaihdeta. Historia tuntee lukuisia kuninkaita ja hallitsijoita, jotka ovat kokeneet kaikkea muuta kuin luonnollisen kuoleman. Puukotus, myrkky, luoti tai pommi on päättänyt valtiaan valtakauden. Monesti luoti, nuoli tai puukonisku on tullut selkäpuolelta, omien parista.

Lainoppineiden ja juutalaisten johtohahmojen silmissä Jeesus oli hankala kaveri. Kansa kirjaimellisesti juoksi hänen perässään, missä ikinä hän kulkikin. Uskonnollinen valta, jota juutalaiset oppineet pitivät yllä pelolla, uhkasi luisua heidän käsistään Nasaretin miehen, rauhan ruhtinaan käsiin. Kansa valitsi sydämellään — muistammehan Paavalin sanat siitä, miten täydellinen rakkaus karkottaa pelon.

Kristus vapautti meidät vapauteen. Sanojensa mukaisesti Ihmisen Poika ei tullut palveltavaksi vaan palvelemaan. Antautuessaan kuolemaan Kristus vapautti meidät synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Temppelin esiripun repeämisen myötä Jumalan Poika johdatti ihmiskunnan kaikkein pyhimpään, Jumalan luokse. Hallitusmiesten julistama kuolemantuomio, valtapeli tämäkin, ei johtanut kuolemaan vaan ikuiseen elämään. Peli on päättynyt. Jumalan rakkaus ihmiskuntaa kohtaan on voittaja.