Länsimaissa tarvitaan tutkijoita, jotka muistuttavat ikävien uutisten keskellä kaikesta siitä hyvästä, mitä islaminuskosta löytyy. Mutta muslimeille itselleen liika ymmärtäminen voi olla jopa kehittymisen este, väittää kanadalainen toimittaja Irshad Manji.

Manji haastaa rohkeasti omaa uskontoaan, mutta hänen kirjoittamansa kirja Islamin kahdet kasvot on valtaosalle maailman muslimeista liian räväkkää luettavaa. Varsinkin, kun Manji tunnustaa avoimesti olevansa lesbo.

Manji suhtautuu islamiin ja sen Jumala-kuvaan kriittisesti, mutta on kaikesta huolimatta hyvin sitoutunut uskontoonsa.

Hänen kysymyksensä lähtivät liikkeelle jo lapsuudessa, jossa isä hallitsi perhettään nyrkillä. Tyttöjen koraanikoulussa Manji ihmetteli, miksi naisten uskonnolliset velvollisuudet alkoivat aikaisemmin kuin poikien, mutta he eivät saaneet johtaa rukousta. Opettaja kehotti "lukemaan Koraanista". Sen Manji tekikin, mutta ei ole löytänyt vastausta.

Lopullisesti huntu putosi Manjin silmiltä, kun hän luki uutisen, jossa kerrottiin raiskatun ja raskaaksi tulleen nigerialaistytön saaneen islamilaiselta tuomioistuimelta rangaistukseksi 180 ruoskaniskua. Manjin oli pakko kysyä, miten täydellisen maailman luonut Jumala voi sallia tällaista tehtävän omissa nimissään.

Siitä alkoi etsintä. Ja sen tuloksena syntyi kirja, jossa Manji kritisoi naisen asemaa islamissa, kysyy perusteita vähemmistöjen orjuuttamiselle ja paljastaa kaikkialta vastaan tulevan juutalaisvastaisuuden. Hän uskoo kuitenkin, että monet islamiin liitetyt asiat ovat pikemminkin jäänteitä autiomaan heimokulttuurista kuin uskonnon ytimeen kuuluvia asioita.

Lääkkeeksi islamin uudistumiselle Manji tarjoaa demokratiaa, avointa keskustelua ja jokaisen muslimin oikeutta itsenäiseen päättelyyn eli ijtihadiin. Hän muistuttaa, että kun tämä sääntö kukoisti, elettiin islamin kulta-aikaa, jolloin islamin valtakunta oli tieteiden ja taiteiden kehto.