Kelloilla on asiaa
Kirkonkellojen soitto on joukkoviestintää, jolla on pitkät perinteet ja oma kieli.
Kun vahtimestari Myyrmäen kirkon sakastissa ensi sunnuntaiaamuna viittä vaille kymmenen painaa nappia, kellot alkavat soittaa virren 63 sävelmää. "Oi rakkain Jeesukseni" kertoo, että on paastonaika ja että jumalanpalvelus on alkamassa.
Nykyisin kellojensoitto yhdistetään kirkkoon ja jumalanpalveluksiin, mutta kelloja on käytetty tiedonvälitykseen ja uskonnollisiin tarkoituksiin jo esikristillisellä ajalla. Esimerkiksi egyptiläisten arvellaan käyttäneen kelloja palvoessaan Osiris-jumalaa. Sieltä kellojen käyttö uskonnollisissa menoissa olisi kulkeutunut Mooseksen mukana juutalaisuuteen.
Kirkoissa kelloja alettiin soittaa 400-luvulla. Kellojen tehtävänä oli kutsua ihmisiä jumalanpalveluksiin, mutta myös varoittaa vaaran uhatessa. Kelloja on soitettu ukkosen ja myrskyn riehuessa, sillä pauhinan on ajateltu suojaavan salamoilta.
Iltakelloilla on kehotettu kaupungin asukkaita sammuttamaan lyhdyt ja vetäytymään levolle. Valloitetuissa kaupungeissa kellojen soitolla on muistutettu myös ulkonaliikkumiskiellosta.
Kellot kertovat vainajasta
Katolisiin tapoihin on kuulunut ilmoittaa kellolla, kun joku tekee kuolemaa. Tarkoituksena oli kehottaa seurakuntalaisia tai luostariyhteisön jäseniä rukoilemaan kuolevan puolesta. Kuoleman jälkeen kelloilla ilmoitettiin vainajan ikä, joskus myös sukupuoli ja säätyasema.
Myös Suomessa on soitettu sielunkelloja kuolemantapauksen tultua tietoon. Soittotavasta on voinut päätellä vainajan sukupuolen ja iän. Joissakin seurakunnissa tämä on edelleen tapana, joissakin taas omaiset voivat sitä erikseen pyytää. Siunaustilaisuuden alkuun ja hautaan saattamiseen kellojen soitto kuuluu nykyisinkin.
Myyrmäessä tarkkakorvainen voi erottaa, milloin hautaan siunataan nainen, milloin mies ja milloin lapsi. Miehen sanomakelloissa melodia lähtee alhaalta ylöspäin ja soittoon käytetään kolmea matalinta kelloa. Naisten sanomakellot soitetaan kolmella keskimmäisellä kellolla, ja melodia kulkee ylhäältä alas. Lapselle soitetaan neljää ylintä kelloa. Melodia lähtee korkeimmasta kellosta ja myös palaa ylös.
Myös Pyhän Laurin kirkossa soitetaan erilaiset saattokellot miehelle ja naiselle. Miehen ollessa kyseessä soitto aloitetaan isolla kellolla, naisen pienellä.
Myyrmäessä soivat virret
Suomessa kellojen soittotavat ja kelloilla soitettavat melodiat vaihtelevat seurakunnittain ja kirkoittain. Vain soittoajat ovat samat.
Lauantaisin iltakuudelta soitetaan ehtookelloja. Sunnuntai- ja juhlapäivien aamuina yhdeksältä soitetaan huomenkelloja. Papinkellot sunnuntaina kello 9.45 kertovat papin olevan kirkossa. Noin viisi minuuttia ennen jumalanpalveluksen alkua soitetaan yhteensoitto kaikilla kelloilla. Kirkkokansan kotimatkaa puolestaan säestää loppusoitto.
Yhteensoitossa on tavallista käyttää virsisävelmiä, joita vaihdellaan kirkkovuoden mukaan. Tällainen käytäntö on esimerkiksi Myyrmäen kirkossa, jonka viisi kelloa soittavat 15:ttä eri ohjelmaa.
— Soitot ovat virsien ensimmäisiä säkeitä tai yksinkertaisia muunnelmia niistä, kertoo Vantaankosken seurakunnan kanttori Kari Jerkku.
— Halusimme ehdottomasti, että kelloilla soitetaan virsisävelmiä. Melodiat valittiin sen mukaan, mitä näillä kelloilla voi soittaa ja toisaalta myös kirkkovuotta seuraten.
Rautavaaraa Hämeenkylässä
Hämeenkylässä ei kuulla virsiä, vaan kellot soittavat Einojuhani Rautavaaran säveltämiä melodioita. Uudet kellot ja niihin uudet sävelmät saatiin vuonna 1992, kun kirkko valmistui. Kelloja on kaikkiaan kuusi.
Eri juhlapyhille on omat sävelmänsä. Huomioitu on niin kirkolliset kuin itsenäisyyspäivän ja uuden vuoden kaltaiset maalliset juhlat.
— Toisin kuin saatetaan luulla, kellojen soittaminen ei ole naruissa roikkumista, naurahtaa vahtimestari Tarmo Jalkanen, jonka työhön kellojensoitto kuuluu.
— Kelloja soitetaan soittolaitteen avulla. Sakastissa on pääte, johon syötetään tietyt koodit sen mukaan, mikä soitto halutaan, hän tarkentaa.
Soitto voidaan ohjelmoida etukäteen, ja yleensä niin tehdäänkin. Poikkeuksia ovat vain jumalanpalveluksen loppusoitto ja hautajaissaattueen lähtö. Ne soitetaan niin sanotusti käsin. Kyse ei tällöinkään ole narujen vetämisestä, vaan sävelmän näppäilemisestä soittolaitteella.
Kellot konserttisoittimena
Pyhän Laurin kirkko on Vantaan kirkoista ainoa, jossa kelloja on koskaan soitettu perinteisellä tavalla — ei tosin aikoihin, sillä kellot sähköistettiin 1970-luvulla.
Eläkkeellä oleva vahtimestari Aino Valtanen on soittanut kelloja narujen avulla.
— Silloin oli kiivettävä torniin kelloja soittamaan. Kellojen kielissä oli narut, joilla kieltä lyötiin kellon seinämään, Valtanen kertoo.
Vaikka torniin sai pyhäpäivinä kiivetä vähän väliä ja kellot ovat painavia, työ ei hänen mielestään ollut erityisen raskasta. Eniten se kävi korviin, sillä kuulosuojaimia ei käytetty.
Myyrmäessä kanttorikin on päässyt soittolaitteen ohjaimiin. Kari Jerkku kertoo soittaneensa kelloja toivomuksesta parissa häissä ja lisäksi Jukka Kankaisen sävellyskonsertissa. Konsertin ohjelmaan nimittäin kuului sävellys Keväinen sävelmä Myyrmäen kirkon kelloille.
— Kirkosta avattiin ikkunat ja ovet, jotta konserttiyleisö varmasti kuulisi sävellyksen, Jerkku muistelee.
Kun Britteinsaarilla kuulee kirkonkellojen soittoa, on todennäköistä, että pauhinan takana ei ole soittolaite, vaan joukko innokkaita asianharrastajia. Eikä kellojensoiton välttämättä tarvitse merkitä mitään muuta kuin paikallisen kellonsoittoseuran harjoituksia.
Toki kelloja soitetaan myös jumalanpalvelusten ja kirkollisten toimitusten yhteydessä. Lisäksi kellot soivat suurina kansallisina juhlapäivinä. Vuoden 2005 lokakuussa koko saarivaltakunnan kellot juhlistavat amiraali Nelsonin voittoa Trafalgarin taistelussa 200 vuotta sitten.
Isossa-Britanniassa arvioidaan olevan noin 40 000 kellonsoiton harrastajaa. He ovat järjestäytyneet alueellisiin yhdistyksiin, joilla on säännölliset harjoitusaikataulut ja usein jopa nimetty pubi, johon harjoituksen jälkeen kokoonnutaan. Vanhimmat yhdistykset ovat 1600-luvulta.
Asianharrastajat julkaisevat omia lehtiään ja verkkosivujaan. He ovat myös kartoittaneet Ison-Britannian noin 5000 kellotornia, joissa yhteissoittoa voi harrastaa. Suotavaa on, että kelloja on vähintään viisi.
Aina soittamaan pääsy ei ole aivan ongelmatonta. Verkkosivuilla varoitetaan esimerkiksi epäsiisteistä ja huonokuntoisista kellotorneista. Joissakin torneissa horrostaa lepakoita, joiden häiritseminen on lain mukaan kielletty. Hyvistäkin soittopaikoista kerrotaan. Lisäpisteitä tulee riittävistä pysäköintipaikoista ja pubien läheisyydestä.
