Kaikki yksitoista opetuslasta lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät."

Näin sanotaan Matteuksen evankeliumin kertomuksessa Jeesuksen ja opetuslasten viimeisestä kohtaamisesta. Muutamat Jeesuksen lähimmistä epäilivät vielä evankeliumin huipennuksessa, päätöksen hetkellä. Sitä ei sanota, miksi he epäilivät. Se voi olla vain toteamus.

Näin se oli silloin, ja näin se on aina oleva, jotkut uskovat, toiset epäilevät. Epäilynsä kanssa kamppailivat vielä viimeiset silminnäkijätodistajatkin. Se seurasi heitä aina viimeiseen kohtaamiseen saakka, hyvästijätön ja tehtävän antamisen hetkeen asti. Silti he kaikki saivat tehtävän.

Siinä voisi kuulla rohkaisun sanan niille, jotka ovat menettäneet lapsenuskonsa ja jotka kamppailevat haparoivan uskonsa kanssa. Siitä voivat löytää itsensä ne, jotka ovat tuskallisen tietoisia elämän kaksinaisuudesta ja ristiriidoista.

Epäily on tuskallista ja se voi joskus johtaa uskon haaksirikkoon ja siitä luopumiseen. Epäilyn kohtaaminen kysyy rohkeutta. Se voi olla myös ainainen hengellisen vaelluksen seuralainen, uskon matkakumppani, kysymysten tekijä, johdattaja. Se haastaa olemaan rehellisempi itselleen, toisille ja Jumalalle. Se voi viedä uskonkriisiin, mutta myös syvempään ja yksinkertaisempaan luottamukseen.

Uskon koettelemuksen läpi kulkenut tietää, että elämä on monitulkintaista ja silti voi elää yksinkertaisesta luottamuksesta. Hän voi kokea olleensa epäilynsä kanssa kuin äänettömässä pimeydessä, Jumalan katseen varjossa. Siellä omat illuusiot ovat karisseet ja tilalle on tullut yksinkertainen usko.