Jaana Rogers osaa omasta kokemuksestaan luetella ne luonteenpiirteet, jotka olisivat tarpeen lasten kanssa kotona ollessa. Omasta kokemuksestaan hän voi myös sanoa, että kukaan ei ole valmiiksi tarpeeksi kärsivällinen, eikä sellaiseksi myöskään tule. Aina lopulta pinna palaa, väsymys iskee — ja keskeneräisyyttä oppii sietämään.

Jaana ja Ed Rogersin perhe on juuri muuttanut Silvolasta Askistoon. Tavarat etsivät vielä paikkaansa, mutta perheen kuopus Sophia on omansa löytänyt: hän on saanut ensimmäistä kertaa ikioman huoneen.

Perheessä on muutenkin eletty muutosten aikaa, sillä äiti aloitti kesällä kello- ja korumyyjän työt kahdeksan vuoden kotiäitiyden jälkeen. Samalla it-alalla työskentelevä amerikkalaissyntyinen isä jäi vapaaksi ammatinharjoittajaksi.

Lisää valinnanmahdollisuuksia

Jaana Rogersilla on neljä tytärtä. Ensimmäisestä avioliitosta oleva 23-vuotias Nita opiskelee Lahdessa kultasepäksi. 12-vuotias Lydia on innokas cheerleader, 8-vuotias Danae harrastaa uintia ja 5-vuotias Sophia on aloittamassa esikoulua.

23 vuoden aikana Rogers on saanut äitiyteen eri näkökulmia. Vanhimman tyttärensä kanssa hän ehti elää myös yksinhuoltajana. Silloin oli pakko viedä lapsi hoitoon ja mennä itse töihin.

Kotiäidiksi kosmetologi-meikkaajana työskennellyt Rogers jäi kun Danae syntyi. Hän pitää itseään onnekkaana, koska sai mahdollisuuden valita. Kaikille perheille vanhemman kotona olo ei ole taloudellisesti mahdollista.

— Poliitikot eivät tunnu tiedostavan, että lapsiperheet ovat ahtaalla. Perheiden tukijärjestelmä on monimutkainen, eikä kohtele kaikkia tasapuolisesti. Perheillä ei ole todellista valinnanmahdollisuutta, vaan ihmisiä ohjaillaan valitsemaan samalla lailla, Rogers arvostelee.

Hänen mukaansa esimerkiksi perheverotus helpottaisi niitä perheitä, jotka haluavat hoitaa lapsensa kotona.

— Kun lasten hoidosta päätetään, valinnanmahdollisuuden pitäisi olla perheellä itsellään. Ihmisten tilanteet vaihtelevat, ja myös lasten tarpeet ovat erilaisia.

Perhe on tiimi

Jaana Rogers piti kotihoitoa parhaana ratkaisuna omille lapsilleen, mutta hän sanoo jääneensä kotiin myös itsensä vuoksi. Lasten kanssa vietettyjen vuosien aikana myös äidillä on ollut mahdollisuus rauhassa kasvaa.

Rogerseille äidin kotiin jääminen sopi, mutta Jaana Rogers sanoo kunnioittavansa myös toisenlaisia ratkaisuja.

— En pidä nykyisestä vastakkainasettelusta kodin ja työn välillä. En myöskään ymmärrä, miksi miehiä ja naisia pidetään toistensa kilpailijoina, Rogers ihmettelee.

— Ajattelisin mieluummin, että mies ja nainen ovat tiimi, jossa kumpikin tekee voitavansa. Jokaisessa perheessä on varmasti hieman erilainen dynamiikka ja työnjako. Turha tinkaaminen pikkuasioista on hassua, eikä mitenkään olennaista tasa-arvon kannalta.

Netistä tukea äitiyteen

Vaikka Jaana Rogers ei vaihtaisi pois kotiäidin vuosiaan, hän tunnustaa, että niihin kuului raskaita hetkiä: väsymystä, yksinäisyyttä, riittämättömyydentunteita.

— Arkirumba on välillä tuntunut tylsältä ja rankalta. Toisaalta lasten kehitystä ja sisarussuhteiden muotoutumista on ollut upeaa seurata. Ja lapsista huomaa, että äidin läsnäolo on ollut heille merkityksellistä.

Jaana Rogers on ollut aktiivisesti mukana pyörittämässä kotiäideille suunnattuja internetsivuja. Erilaisten nettisivujen ja äitien keskustelupalstojen suosio kertoo hänen mukaansa siitä, että monet äidit tuntevat itsensä yksinäisiksi ja eristäytyneiksi.

— Vanhanajan yhteisöissä naiset kerääntyivät kaivolle. Nykyisin äideillä ei oikein ole sosiaalisia kontakteja tai suvun tukea. Monet etsivät netistä myös käytännön neuvoja lasten- ja kodinhoitoon tai ideoita lasten kanssa puuhaamiseen, Rogers pohtii.

— Me nykyäidit olemme päiväkodeissa kasvanutta sukupolvea. Ehkä meiltä puuttuu käsitys siitä, miten kotona ollaan ja mitä siellä tehdään.