Lastemme koulutie kulkee hiekkatietä metsän läpi. Lyhin reitti on pieni metsäpolku: tunnelmallinen, mutta syrjäinen ja pimeä.

Olemme kieltäneet polulle menemisen selittäen, että siellä on liikkunut ihminen, joka nauttii lasten pelottelusta. Aivan, siellä on liikkunut itsensäpaljastaja. Lapset eivät kuitenkaan malta pysyä poissa polulta. "Miksi pitäisi?" he ihmettelevät.

Vuosia sitten vanhimpien lastemme ollessa alaluokilla he tulivat kerran koulusta kotiin kovin tohkeissaan kertoen löytäneensä metsästä lehtiä, joissa on kuvia alastomista naisista kummallisissa asennoissa. Koulutoveri oli vienyt heidät pornolehtikätkölleen ja ylpeänä esitellyt isänsä varastoista viemiään aarteita.

Perheessämme syntyi monta kasvattavaa keskustelua siitä, mitä porno on ja että pidämme pornoa haitallisena, sillä siinä ihminen kuvataan kuin esine, eikä häntä oteta huomioon kokonaisuutena kaikkine tunteineen. Näihin asioihin on palattu vuosien varrella.

Kun lapsi kasvaa ja lähtee koulutielle, hänestä pitää irrottaa otettaan. Pitää luottaa siihen, että hän osaa ja selviää. Mutta valitettavasti viimeistään siinä vaiheessa pitää alkaa romuttaa vuosien aikana rakentamaansa kuvaa hyvästä ja oikeudenmukaisesta maailmasta. "Vieraiden ihmisten mukaan ei saa lähteä", "kukaan vieras ihminen ei saa koskea sinuun, ei etenkään sinun haluamattasi", "tuttukaan ihminen ei saa riisua sinua tai koskea esimerkiksi sinun alapäähäsi".

Lapsillemme oli tuosta metsäpolusta lopulta sanottava, että siellä liikkuu ihminen, joka ei välttämättä tee pahaa, mutta joka on sairas ja nauttii siitä, että saa näytellä pippeliään lapsille. Totuus tässä on kerrottava, halusin tai en. Lapsia suojellakseni.

Haluaisin antaa lapsilleni pitkän lapsuuden ja varjella heitä kohtaamasta varhain esimerkiksi vääristynyttä seksuaalisuutta, jota porno ja itsensä paljastelu ovat.

Kunpa ensin saisi opettaa lapselle, mitä on rakastaminen, toisesta välittäminen ja seksi turvallisessa parisuhteessa. Uskon, että sitten lapsi olisi valmiimpi kohtaamaan vaikeampia asioita.

Mutta toki iloitsen siitä, että lapset kertovat, mitä näkevät ja voimme yhdessä keskustella asioista ja evästää heitä tähän maailmaan, niin hyvään kuin pahaankin.