Euroopan unioni on päättänyt aloittaa jäsenyysneuvottelut Turkin kanssa. Kuluu kuitenkin vuosia ennen kuin Turkista tulee EU:n jäsen. Ennen kuin Turkki on EU-kunnossa, pitää maan ihmisoikeustilanteen parantua myös käytännössä. Lainsäädännössä maan hallitus on jo saanut aikaan suuria muutoksia.

— Turkissa on 2–3 vuoden aikana tapahtunut enemmän edistystä kuin sitä edeltäneiden 20–30 vuoden aikana. Varsinkin lainsäädännössä pyrkimys EU-jäsenyyteen on saanut paljon hyvää aikaan: kuolemanrangaistus on poistettu, rikoslakia uudistettu ja sotilastuomioistuimet lakkautettu, kiittää ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson.

Lähtötaso oli surkea

Johansson kuitenkin muistuttaa, että Turkin lähtötaso ihmisoikeuksissa on ollut suorastaan surkea. Hän ei epäile maan hallituksen vilpitöntä tahtoa parantaa asioita, mutta käytännössä edistys ei ole vielä ollut kovin ripeää.

Sekä Amnesty että toinen arvostettu ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch ovat ilmaisseet huolestumisensa siitä, että kidutus on Turkissa yhä yleistä.

— Uusia tapauksia tulee Amnestyn tietoon, ellei päivittäin, niin joka tapauksessa viikoittain. Eikä kyse ole vain yksittäisistä poliisiasemista, korostaa Johansson.

Kidutus on kuitenkin muuttanut muotoaan: sähkösokit ja jalkapohjien hakkaaminen ovat vähentyneet. Nyt käytössä ovat psyykkiset keinot ja sellainen fyysinen väkivalta, josta jää mahdollisimman vähän jälkiä.

— Vuosikymmeniä jatkunutta käytäntöä on hankala hetkessä lopettaa. Turkin hallituksen pitäisi kuitenkin tehostaa valvontaa ja huolehtia, että kaikki tapaukset tutkitaan ja kidutukseen syyllistyneet tuomitaan, sanoo Johansson.

Samalla hän kuitenkin muistuttaa, että EU:n pitäisi katsoa myös peiliin. Monissa nykyisissä jäsenmaissa maahanmuuttajat ja turvapaikanhakijat ovat joutuneet viranomaisten väkivallan ja jopa kidutuksen kohteeksi. Lisäksi EU:lla ei vielä ole virastoa, joka aktiivisesti seuraisi ihmisoikeuksien toteuttamista jäsenmaissa.

Naiset väkivallan kohteena

Amnestyllä on parhaillaan menossa kaikkia maailman maita koskeva kampanja, jolla pyritään puuttumaan naisiin kohdistuvaan väkivaltaan.

— Turkissa vähintään joka kolmas tai jopa puolet naisista joutuu väkivallan kohteeksi kotonaan. Viranomaiset eivät yleensä puutu asiaan, pahoinpitelyjä pidetään perhepiiriin kuuluvana asiana. Kunniamurhia tapahtuu ja pakkoavioliitot ovat yleisiä. Kurdialueella tilanne on erityisen vaikea, toteaa Johansson.

Jälleen tilanne on, että viranomaiskäytäntö laahaa perässä, vaikka lait ovat kehittyneet parempaan suuntaan. Lisäksi naisilla on miehiä suurempi riski joutua kidutetuksi tai seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, jos he joutuvat vankilaan.

valtion yhtenäisyys ja vähemmistöt

Moderni Turkki syntyi ensimmäisen maailmansodan jälkeen rappeutuneen ja kutistuneen ottomaanien valtakunnan tilalle. Maan isällä Kemal Atatürkilla oli kaksi johtoajatusta: Turkista piti tehdä kansallisesti yhtenäinen ja sekulaari eli maallinen valtio. Vähemmistöjen oikeuksien kannalta tämä on merkinnyt ongelmia.

Vuosina 1915–1923 Turkki pani toimeen jopa 1,5 miljoonan armenialaisen hengen vaatineen kansanmurhan, jonka tunnustamista on pidetty tärkeänä maan EU-jäsenyyden kannalta. Tähän mennessä Turkki ei ole siihen suostunut.

— Euroopan parlamentin kanta on yhä, että Turkin pitää tunnustaa tapahtunut ja pyrkiä sitä kautta sovintoon nykyisen Armenian ja maan oman armenialaisen vähemmistön kanssa, kertoo EU-parlamentaarikko Eija-Riitta Korhola.

Toinen, edelleen akuutti kansallisuusongelma on kurdien tilanne. Vielä muutama vuosi sitten Turkissa käytiin sisällissotaa, jossa vastakkain olivat Kurdien työväenpuolue PKK ja hallituksen joukot. Vaikka sota on ohi, maassa on yhä satojatuhansia pakolaisia, jotka eivät väkivallan pelossa uskalla palata tuhotulle kotiseudulleen.

Koska turkki on maan ainoa virallinen kieli, monimiljoonainen kurdivähemmistö ei ole saanut käyttää äidinkieltään muualla kuin kotonaan. Nyt kurdien kielellisiä oikeuksia on hiukan parannettu. Turkin opettajien ammattiliitto Egitim Sen on kuitenkin lakkautusuhan alla, koska se toivoo kurdeille oikeutta käyttää äidinkieltään kouluopetuksessa ja tätä pidetään uhkana maan turvallisuudelle.

Kristittyjen asemassa parantamisen varaa

Noin 70 miljoonasta turkkilaisesta 99 prosenttia on islaminuskoisia. Turkin valtio on kuitenkin sekulaari ja tätä periaatetta kunnioittaa myös pääministeri Recep Tayyip Erdoganin itseään muslimidemokraattiseksi kutsuva AKP-puolue.

Turkissa on periaatteessa uskonnonvapaus, mutta käytännössä maan pienen kristityn vähemmistön tilanne on hankala. Syyt tähän ovat osin historialliset, osin poliittiset eli asiaan vaikuttavat muun muassa Turkin ja Kreikan suhteet.

Kristinuskolla on Turkissa perinteet aina alkuseurakunnan ajoista asti. Maan pääkaupungissa Istanbulissa on Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti, jonka johtajalla patriarkka Bartolomeoksella on kunnia-asema ortodoksisen maailman korkeimpana hengellisenä johtajana. Turkki ei kuitenkaan tunnusta patriarkaatin ekumeenisuutta, vaan pitää sitä vain Turkkiin kuuluvana instituutiona.

— Patriarkka ja patriarkaatin virkailijat voidaan valita vain Turkin kansalaisista eli 2000–3000 ortodoksin joukosta. Pappiskoulutusta ei ole ollut sen jälkeen, kun Turkki Kyproksen kriisin ja Turkin ja Kreikan suhteiden huonontumisen takia sulki pappisseminaarin. Kirkkojen rakentamiseen ei ole myönnetty lupia. Ääriliikkeet ovat lisäksi tehneet viime vuosina pommi-iskuja patriarkaatin tiloihin, selvittää Joensuun yliopiston dosentti Teuvo Laitila, Balkanin alueen ortodoksisuuden asiantuntija.

EU-parlamentin ihmisoikeusvaliokunnan jäsenenä Eija-Riitta Korhola tuntee hyvin Turkin kristittyjen tilanteen.

— Protestanttien asema on vielä hankalampi kuin ortodoksien. Turkki ei suoranaisesti vainoa kristittyjä. Esimerkiksi jumalanpalvelusten pitämisessä ei ole ongelmia. Kristinuskon opettaminen on kuitenkin kiellettyä, kirkkoja on suljettu rakennuslakien perusteella, eikä pienemmillä kirkoilla ole laillista asemaa.

Korholan mukaan on tärkeää, että Turkki täyttää myös käytännössä EU:n ihmisoikeuskriteerit ennen kuin siitä tulee EU:n jäsen. Sitoutumista Euroopan yhteiseen arvopohjaa on korostanut myös Euroopan kirkkojen konferenssi, joka periaatteessa pitää Turkin EU-jäsenyyttä myönteisenä asiana.

Suurimmat ongelmat