Vantaankosken seurakunnassa työskentelevällä diakoni Jukka-Pekka eli J-P Virtasella on vakava ja tunteellinen suhde musiikkiin. Päätyönsä ohessa hän toimii Bluenote-levymerkin vastaavana tuottajana.

Monikansallisen levymerkin alaisuudessa marginaaliyleisölle suunnattuja äänitteitä tuottava J-P on linkki taiteilijan ja levy-yhtiön välissä.

Ihmissuhde-, neuvottelu- ja organisointitaitoja vaativaa rooliaan hän kuvaa kaksijakoiseksi.

— Tuottajuus vaatii bisnestaitoja, sillä vastaan levy-yhtiölle levyn myymisestä. Toisaalta pyrin auttamaan äänittävää taiteilijaa yltämään parhaimpaansa.

Äänitysten aikana tuottajalla pitää J-P:n mielestä olla kirkas näkemys tavoiteltavasta lopputuloksesta. Jos tuottajalla ei ole selkeää linjaa, niin kompromissit latistavat äänitteen tasoa. Levytys on hänen mielestään onnistunut, jos valmis tallenne tyydyttää sekä tuottajaa että levyttänyttä taiteilijaa.

Kahvia ja näkemystä

J-P:n mukaan varsinkin kansainvälisessä levy-yhtiössä tuottaja on paljon vartija. Viime kädessä hän tekee päätökset äänitettävistä kappaleista. Hän valitsee myös levyille taltioitavat otokset.

JP:n mielestä huolellinen suunnittelu ennen äänityksiä on yksi keino lieventää nauhoitustilanteen jännitystä. Leikillisesti hän muistuttaa, että tuottajan on projektia onnistuneesti luotsatessaan osattava keittää hyvää kahvia. Lisäksi ruokaa täyteen ladattu jääkaappi edistää hänen kokemuksensa mukaan yhteistyötä.

— Tuottajan on tultava toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Jos yhteistyö muusikon ja tuottajan välillä ei suju, kappale jää tekemättä, hän toteaa.

Vaikka musiikin tuottaminen on rankkaa työtä, J-P kokee itsensä onnekkaaksi voidessaan työskennellä lahjakkaiden ja työtä pelkäämättömien taiteilijoiden kanssa.

J-P on työskennellyt jo vuosien ajan muun muassa Jukka Perkon sekä Agents ja Jorma Kääriäinen -yhtyeen tuottajana. Hänen musiikillinen näkemyksensä kuuluu myös huhtikuussa ilmestyvällä Anna-Mari Kähärän levyllä.

Armollinen soitin

Kiinnostuksen musiikkiin J-P on perinyt pianoa ja harmonikkaa soittavalta isältään. Varsinkin 1950–60-luvuilla tämä keikkaili ahkerasti nimeänsä kantaneessa Raimo Virtasen yhtyeessä.

Kun J-P oli lapsi, perhe asui Louhelassa. Hän muistelee isänsä yhtyeen keikkailleen vielä omina lapsuusvuosinaan 1970-luvun alkupuolella.

Pianoa J-P itse ryhtyi soittamaan noin kahdeksanvuotiaana.

— Piano oli luonteva valinta. Se on armollinen soitin myös aloittelevalle muusikolle, hän tietää.

Yksityistuntien lisäksi hän on opiskellut pianonsoittoa Oulunkylän pop-jazz-opistossa.

— Esikuvani on yhä Wigwam-yhtyeen urkuri Jukka Gustafsson. Taitavuuden lisäksi hänellä on soitossaan vahva emotionaalinen lataus, J-P kiittelee.

Studiosoitto vaatii tyylitajua

Vuonna 1985 J-P liittyi kosketinsoittajaksi aikoinaan suurta suosiota nauttineeseen ja uutterasti keikkailleeseen Bullworkers-yhtyeeseen.

Studiomuusikkokautensa alkuna hän pitää osallistumistaan vuonna 1991 ilmestyneen Mikko Kuustosen Musta jalokivi -soololevyn nauhoituksiin.

Kuustosen levyn jälkeen hän on työskennellyt studiomuusikkona muun muassa Tuomari Nurmion, Pave Maijasen, Aki Sirkesalon ja Remun levyillä.

Toisaalta J-P:n soittoa voi ihastella myös lukemattomilla iskelmälevytyksillä. Hän on musisoinut muun muassa Reijo Taipaleen, Markku Aron ja Arja Korisevan kanssa. J-P laskee tähän mennessä soittaneensa yli sadalla levyllä.

— Eri tyylisten muusikoiden kanssa työskentely vaatii soittajalta tyylitajua ja kykyä heittäytyä täysillä mukaan erilaisiin projekteihin, hän tietää omasta kokemuksestaan.