Korsolainen Helli Heinonen, 82, ja hänen poikansa Pekka, 45, ovat yhteisvastuukeräyksen veteraaneja, jotka vuodesta toiseen lähtevät soittamaan ovikelloja. Palkkiokseen he saavat ”liikuntaa,  raitista ilmaa ja hyvää mieltä”.
Muutama vuosi sitten äiti ja poika kiersivät kahdestaan suurimman osan junaradan länsipuolista Korsoa ja saivat täyteen 13 keräyslistaa. Tämä tarkoitti sitä, että noin 700 ihmistä lahjoitti yhteisvastuukeräykseen yhteensä 12 662 markkaa.
— Meillä on ollut periaate, että listat kerätään täyteen. Suurin kiitos kuuluu kuitenkin niille ihmisille, jotka lahjoittavat varojaan, muistuttaa Helli.

Ensimmäisen kerran Helli lähti yhteisvastuukerääjäksi vuonna 1960 Sipoossa. Silloin hän kiersi 15-vuotiaan tyttärensä kanssa sitkeästi joka mökin. Tulos ylitti moninkertaisesti alueen siihenastiset ennätykset.
Toisen kerran Helli osallistui keräykseen jäätyään eläkkeelle siivoojan työstä vuonna 1984. Sen jälkeen ei ole jäänyt väliin yhtään vuotta.
— Viime vuonna keräsimme Pekan kanssa 616 euroa. Mutta nyt ovat jalat niin huonossa kunnossa, etten pääse kunnolla liikkumaan. Yhden listan aion kuitenkin ottaa. Kun lumet sulavat, kierrän rollaattorini avulla lähitalot, tuumii Helli.
Pekka on äitinsä esimerkin innostamana kiertänyt ovelta ovelle 18 vuoden ajan. Hieman keräyksen suorittamista rajoittaa vuorotyö, johon sisältyy ulkomaanmatkoja.
— Mutta kyllä yhteisvastuulle nytkin muutama ilta löytyy, Pekka lupaa.
Helli ja Pekka eivät ole ujostelleet soittaa ihmisten ovikelloja, sillä he tietävät olevansa hyvällä asialla. Ihmisten kanssa asioimisen on opettanut kukkien myynti.
— Meillä oli täällä Korsossa pihallamme parhaimmillaan 40 kukkapenkkiä, joista kerättyjä kukkia kiersin myymässä ovelta ovelle Helsingissä ja Vantaalla. Kun jalat eivät enää kestäneet, myin kauppojen pihalla. Pekka oli pellavapäisenä poikana mukana myymässä, Helli muistelee.

Vaikka yhteisvastuukeräyksellä arvioidaan valtakunnallisesti olevan 40 000 vapaaehtoista, pääkaupunkiseudulla sitoutuneita kerääjiä on vaikea löytää.
— Ei tämä työ ihan kaikille sovikaan, sillä ovilla kuulee kaikenlaista. Mutta jos joku sanoo rumasti, sitä ei pidä ottaa henkilökohtaisesti, vaan kiittää ja jatkaa matkaa. Useimmat ihmiset ovat kuitenkin ystävällisiä, korostaa Helli.
— Osa ihmisistä sanoo, että kotona on vain pankkikortti, ja jotkut lähettävät lapsen sanomaan, etteivät ole kotona.
—    Välillä ihmisillä on kummallisia käsityksiä ulkomaankohteista: kysytään, lähetäänkö sinne vain rahaa pankkisiirrolla tai epäillään, että apu menee aseisiin. Silloin pitää osata kertoa, miten rahat käytetään ja että Kirkon ulkomaanapu valvoo perillemenoa, jatkaa Pekka.
Pekalta on myös kysytty, paljonko hän keräyksestä itse nettoaa.
— Vastasin, että teen tätä ilmaiseksi. Sen jälkeen kutsuttiin sisään, tarjottiin pullakahvit ja kehotettiin odottamaan, kun isäntä kirjoittaa nimensä listaan.
Mikä on ollut Hellin mieliinpainuvin hetki kerääjänä?
— Eräässä talossa ei äidillä sattunut olemaan rahaa kotona. Alle kouluikäinen poika sanoi, että minullapa on, kävi hakemassa markan ja kirjoitti nimensä tikkukirjaimin listalle. Äiti oli summasta nolona, mutta minä sanoin, että pienen pojan markka on paljon enemmän kuin monen aikuisen kymppi.

Miehillä pitää olla tavoite

Kun miehet lähtevät keräämään, heillä pitää olla tavoitteita. Länsimäen kirkon miesten piiristä syntynyt joukko, seitsemän miestä ja kahden vaimot, yrittää joka vuosi parantaa tulostaan.
— Viimeksi kiersimme arviolta 40 prosenttia Hakunilan seurakunnan alueen ovista ja keräsimme yli puolet listakeräyksen tuloksesta, runsaat 6000 euroa. Iltoja ja viikonloppuja siinä kuluu 30–40 tuntia jokaiselta, laskee Taisto Kotomäki, 57.
Kotomäki vastaa keräysporukan organisoinnista, muun muassa siitä, kuka kerää miltäkin alueelta. Hänen mukaansa motivaatiossa ei ole ollut ongelmia.
— Kukaan ei ole lopettanut sen vuoksi, ettei viitsi kerätä. Jos joku on jäänyt pois, siihen on ollut pakottava este: työ, ikä, paikkakunnalta muutto tai terveys.
Kotomäki on itse ollut kerääjänä jo kymmenen vuotta.
— Naama on tullut tutuksi.  On sattunut niinkin, että ihminen, joka ei ole ollut kotona käydessäni, on jälkeenpäin kysynyt, että miksei sinua ole näkynyt. On myös vanhuksia, jotka haluavat jutella ja pyytää hetkeksi istumaan.
Miten vaikuttavat uutiset erilaisista vilpillisistä keräyksistä?
— Jotkut kysyvät ajokorttia, jonka näytän. Yhteisvastuukerääjällä on myös rintamerkki, jossa on seurakunnan leima, sekä tietysti virallinen keräyslista.

Partioihanteisiin kuuluu auttaminen