Myyntipöydällä on pienoisbuddhia, katolisista maista tuttuja Neitsyt Marian patsaita, jin ja jang ‑rintanappeja. Enkeleitäkin löytyy. Ihmiset puhuvat asiantuntevasti reikistä, energioista, healingistä, chakroista ja fengshuista.
Minä olen ‑messuille Espoon Dipoliin ovat ahtautuneet sovussa niin rihkamanmyyjät, omien uskonnollisten oppiensa esittelijät, henkiolennoilta viestejä saaneet kuin erilaisia hoitoja ja terapioita tarjoavatkin. Yksi vetonauloista on messuesitteen mukaan viimeiset neljä vuotta pelkästään valoravinnolla elänyt mies. Ja kiinnostuneita riittää.
Siinä missä ensikertalainen ei ole uskoa silmiään, uskontokasvatussihteeri Pekka Yrjänä Hiltunen puikkelehtii tungoksessa sujuvasti. Häntä ei tunnu hämmästyttävän mikään. Kirkon lähetystyön keskuksessa työskentelevä Hiltunen on perehtynyt erityisesti tämänkaltaiseen, uushenkisyydeksi kutsuttuun uskonnolliseen liikehdintään.
Hiltunen muistuttaa, ettei uushenkisyys, joka tunnetaan myös nimellä New Age, ole mikään yhtenäinen liike. Sen juuretkin ovat moninaiset. Vaikutteita on imetty Intian ja Kiinan vanhoista uskonnoista, mutta myös kristinuskosta ja vanhoista länsimaisista esoteerisista ja okkultistisista opeista. Samat opit nousivat äskettäin julkisuuteen Da Vinci -koodin menestyksen myötä.
Joitakin yhteisiä piirteitä uushenkisyyteen kuuluvilla suuntauksilla silti on.
— Monissa opeissa korostetaan ihmisen sisäistä jumaluutta. Yleisiä ovat välittäjähenkilöt, joiden kautta saadaan viestejä henkimaailmasta, samoin usko jälleensyntymiseen, Hiltunen luettelee.

Elävää kansanuskoa

Pekka Yrjänä Hiltusen mielestä uushenkisyyden monet suuntaukset edustavat elävää kansanuskoa, joka on noussut rationalismin vastapainoksi. Hän arvioi, että katolisissa maissa erilaiset kansanuskon muodot saavat rauhassa elää esimerkiksi pyhimyskulteissa. Protestanttisessa kristillisyydessä usko sen sijaan on enemmän pään uskontoa, josta on riisuttu mystiset piirteet.
Uushenkisyydestä kiinnostuneiden ihmisten Hiltunen sanoo olevan tavallisia, uskonnollisesti herkkiä suomalaisia.
— He ovat vieraantuneita kirkosta ja sen opetuksista. Omien sanojensa mukaan he kyllä uskovat, mutta eivät niin kuin kirkko opettaa.
— Uushenkisyys ei edellytä kokonaisvaltaista opillista sitoutumista, ja harvat näistä suuntauksista ovat edes rakentaneet systemaattista oppia. Voi uskoa vähän huvikseen, valita sen mitä haluaa ja jättää muun pois. Lisäksi tarjolla on välitöntä huojennusta ja apua erilaisten terapioiden kautta, Hiltunen toteaa.
Hiltusen mukaan tällainen todellisen itsensä etsiminen ja itse itsensä parantaminen erilaisten terapioiden avulla on loppumaton tie. Hän siteeraa Anders Nygrenin teoriaa kahdesta rakkaudesta. Eros-rakkaudessa ihminen keskittyy itseensä ja löytää itsestään kaiken. Sen sijaan kristinuskon edustamassa agape-rakkaudessa ihminen joutuu nöyrtymään suuren toisen edessä.
Matti Sornikivi on mies Minä olen -messujen ja samannimisen lehden takana. Hän arvioi, että messuille tulevat ihmiset hakevat henkisyyttä muuttuvassa maailmassa. He etsivät vastauksia ja muutosta, mutta eivät enää halua sitoutua mihinkään yksittäiseen oppiin.
Vaikka lähes kaikkea on tarjolla, kaikkea ei kuitenkaan ole tarkoitettu kaikille.
— Ei kannata uskoa mihinkään, mitä ei kykene löytämään omasta itsestään.
Sornikivi itse sanoo suhtautuvansa kriittisesti kristinuskoon. Hänen mielestään kristinuskon ihmiskäsitys on yksipuolinen, eikä ota huomioon ihmistä kokonaisuutena.
— Mutta ei tänne ole pääsy kielletty kirkon väeltäkään, hän sanoo ja lisää, että he olivat kutsuneet Antti Kylliäisen luennoitsijaksi. Kylliäinen ei kuitenkaan päässyt paikalle.

Kukkaterapiaa koirille

Nainen istuu jakkaralla ja katsoo värikästä kuvaa. Kaukaa ei erota, onko kuvassa Buddha vai joku hindujumalista. Naisen selän takana parrakas mies tekee hurjan näköisiä käsiliikkeitä naiseen koskematta. Samassa huoneessa toinen nainen makaa hoitopöydällä lähes otsaan asti peiteltynä ja terapeutti kiskoo hänen päätään. Kolmatta naista hoidetaan kristallia heiluttelemalla.
Erilaisia hoitoja ja terapioita messuilla on tarjolla lukematon määrä. Kukkaterapiassa ihmistä hoidetaan uutteella, jonka väitetään olevan tiivistettyä kukkien energiaa. Kukkaterapeutti Jarkko Haapasen mukaan hoidolla vaikutetaan tunnereaktioihin. Pyrkimyksenä on, että ihminen oppii hyväksymään alitajunnastaan nousevat asiat. Eri kukat auttavat erilaisiin mielen ongelmiin: esimerkiksi tuomi auttaa kohtaamaan menneisyyden kipeät kokemukset.
—    Sinulle voisi sopia voikukka, Haapanen sanoo ja katsoo minua tiiviisti silmiin.
 Muistan kesämökin kukkapenkeissä rehottavan voikukkakasvuston ja kieltäydyn tarjouksesta. Elämässäni on ollut jo ihan kylliksi voikukkaterapiaa. Jarkko Haapanen kertoo hoitavansa myös koiria. Ne ovat kuulemma helpompia asiakkaita kuin ihmiset.
Tulevaisuuteensa voisi kurkistaa monella tavalla. Kahvinporoista ennustajalle ei ole tungosta, tarotkorteista ja kädestä ennustaminen näyttäisi kiinnostavan enemmän. Tarjolla on myös selvänäkijöitä, numerologiaa ja horoskooppeja.
Itsetuntemus ehkä kasvaisi, jos maalauttaisi henkisen muotokuvansa tai kävisi aurakuvauksessa. Aurakuvaajan työväline näyttää vanhanaikaiselta laatikkokameralta, johon on kiinnitetty pari spottilamppua.  Aurakuva maksaa 15 euroa, ja hintaan sisältyy kuvan tulkinta. Henkisten muotokuvien hinnat alkavat 250 eurosta.

Jumalaa etsimässä

Jossakin vaiheessa havahdun siihen, että näillä uskomusten, hoitojen ja rihkaman markkinoilla pyörivät melkoiset rahat. Itsensä etsiminen ja kokonaisvaltainen hyvinvointi ei ole ilmaista.
Maksan kirkollisveroa alle 300 euroa vuodessa. Tuon summan saisin helposti tuhlattua näillä messuilla viikonlopun aikana erilaisiin terapioihin, ennustuksiin, hoitovälineisiin ja oheistuotteisiin — kirjoista puhumattakaan. Koulutuksiin summa ei riittäisi alkuunkaan.
Tiina Keravuori haali aikoinaan itselleen kaikenlaista tietämystä tarvekaluineen. Nyt hän kirpputoripöytänsä ääressä  myy pois tavaraa ja kirjoja, joita kutsuu menneeksi elämäkseen. Pöydän toisessa reunassa on Keravuoren nykyinen elämä: tietoa rukous- ja parannusilloista sekä Liettuassa olevien romanialaispakolaisten auttamiseksi suunnatusta hankkeesta.
— Kaksi vuotta sitten paloin täysin loppuun erilaisten hoitomuotojen takia. Olin perehtynyt varmaan kahteenkymmeneen hoitoon, mutta tuntui ettei mikään riitä. Olin kuin kuppi, joka oli täynnä erilaisia oppeja. Jumala tuli ja tyhjensi sen. Kaikki lelut vietiin minulta pois, Keravuori kertoo.
Hän sanoo tulevansa edelleen näille messuille, koska paikalla on paljon hänen vanhoja ystäviään.
— Tiedän, että täällä on ihmisiä, jotka pohjimmiltaan etsivät kaikki samaa ja haluavat auttaa muita. Tämä on heidän tapansa hakea yhteyttä Jumalaan.
Jyri Härkönen seisoo Urantia-kirjaa esittelevän pöydän takana. Universalisti-teistiksi itsensä määrittelevä Härkönen kertoo, että Urantia on synteesi tieteistä, filosofiasta ja uskonnosta.
Mutta miksi nuori mies innostui juuri Urantiasta ja sen tarjoamasta maailmanselityksestä?
— Minulle esitettiin jumala sellaisella tavalla, etten voinut kieltäytyä. Urantian jumala on järkevä ja antimystinen,  enemmän Jeesuksen opetusten kuin juutalaisten Herra Sebaotin kaltainen.

Jeesus joogina

Jeesus ja Kristus ovat tuttuja hahmoja uushenkisyyden piirissä — kahtena eri persoonana.
— Kristus on yksi Maailmanopettajan eli Maitreyan nimistä. Buddhalaiset tuntevat hänet Buddhana, muslimit Imam Mahdina, hindut Krishnana ja juutalaiset Messiaana. Jeesus puolestaan oli yksi hänen lähettämistään opettajista, selvittää Saku Mättö Share Suomi -yhdistyksen tiskin takana.
Mätön mukaan on turha enää odottaa Kristuksen paluuta — se on jo tapahtunut. Maailmanopettaja ei kuitenkaan voi tulla julkisuuteen ennen kuin koko ihmiskunta on valmis ottamaan hänet vastaan. Share-yhdistyksen väki tekee omaa lähetystyötään saadakseen ihmiset uskomaan Maailmanopettajan paluuseen.
Venu Gopala Das, suomeksi Veli-Matti Auruksenaho, luennoi auditoriossa Jeesuksen alkuperäisistä opetuksista ja Bhagavad-Gitasta. Myös hänen mielestään Kristus on Krishnan toinen nimi. Jeesus sen sijaan oli avatara, Krishnan inkarnaatio.
— Jeesus oli henkinen mestari, täydellinen joogi. Jeesuksen tehtävä ei ollut meidän puolestamme kärsiminen vaan henkisen tiedon tuominen ihmisille. Näytti siltä, että Jeesus ristiinnaulittiin ja kuoli, mutta ei hän ollut kuollut missään vaiheessa vaan täysin tietoinen koko ajan, Venu Gopala Das sanoo.
Hänen mukaansa Jeesuksen ydinopetus on sama kuin hindulaisessa Veda-tiedossa. Kirkko vain on tahallaan vääristänyt Jeesuksen opetukset ja esimerkiksi poistanut jälleensyntymisopin virallisesta kaanonista. Onneksi vuonna 1945 löydetty Tuomaan evankeliumi on uskollisemmin säilyttänyt Jeesuksen opetukset.
Pekka Yrjänä Hiltunen ei Dasin väitteistä hätkähdä.
— Ei tämä ollut mitään yllättävää. On tavallista, että kristinuskosta poimitaan oman katsomuksen kanssa yhteensopivat opetukset. Sitten tuomitaan muu kristinuskon sisältö vääräksi. Ja väite jälleensyntymisopista ja sen poistamisesta on kuultu lukemattomia kertoja, mutta kukaan ei ole koskaan pystynyt todistamaan sitä.

Uskonnollisen kokemuksen kaipuu

Pekka Yrjänä Hiltusta hieman häiritsee kirkkojen täydellinen poissaolo tämänkaltaisista tapahtumista. Hänen mukaansa kirkon tulisi nykyistä enemmän tulla ihmisten pariin ja kuulla, millaisia hengellisiä tarpeita heillä on. Kirkon pitäisi myös olla avoimempi ihmisten uskonnolliselle kokemukselle.
Kristinuskon piirissä karismaattiset suuntaukset ja hiljaisuuden liike ovat Hiltusen mukaan suosittuja juuri siksi, että ne ottavat uskonnollisten kokemusten kaipuun vakavasti.
— Ne ovat kaksi hyvin erilaista tietä, mutta molemmat elinvoimaisia. Niillä on tarjota uskonnollista meininkiä, ei pelkkää uskomista opinkappaleisiin.
Hiltunen muistuttaa, että yli puolet maailman protestanteista kuuluu karismaattisiin liikkeisiin, joista helluntailaisuus on suurin. Euroopan vanhojen protestanttisten kirkkojen jäsenmäärä sen sijaan on laskussa.
Karismaattisuutta Hiltunen kutsuu leikillisesti kristinuskon New Ageksi. Esimerkiksi karismaattinen rukous muistuttaa ulkoisesti energiahoitoja.
— Kyse ei kuitenkaan ole samasta asiasta. Uskonnollinen käyttäytyminen voi olla samannäköistä, mutta toiminnalle annetut sisällöt ja merkitykset ovat erilaisia, Hiltunen lisää.
Vanhojen kirkkojen jäsenmäärän lasku kertoo Hiltusen mukaan siitä, että niiden hyvä tuote ei ole myyvässä paketissa.
— Ei kirkon tarvitse kilpailla samoilla markkinoilla uushenkisyyden kanssa, mutta sen pitäisi olla tietoinen siitä, mitä ihmiset niiltä markkinoilta hakevat. Tsunami osoitti, että ihmiset kyllä halutessaan osaavat kirkkoon ja etsivät sieltä lohtua.