Enkelit ovat Jumalan viestintuojia, lähettejä. Mutta he ovat merkillisiä olentoja. He voivat olla siipirikkoja tai kokonaan ilman siipiä. Heitä ei välttämättä tunnista enkeleiksi. He voivat olla keitä tahansa.

Heidät on lähetetty viemään viestiä, mutta he voivat olla kummallisen tietämättömiä tehtävästä, johon heidät on lähetetty. He toimittelevat omia asioitaan ja ovat kiinni omissa puuhissaan ja siinä kaiken muun ohessa heillä on tärkeä viesti jollekulle.

Kerran Joosefin isä lähetti hänet etsimään veljiään ja katsomaan, miten heillä menee paimenessa (1. Moos. 37:15–17). Joosef uskoi löytävänsä heidät Sikemin kaupungin lähistöltä. Mutta he eivät olleet siellä.

Joosefia vastaan tulee muuan mies, joka kysyy, mitä tämä etsii. Joosef vastaa etsivänsä veljiään, jotka ovat paimentamassa laumojaan. Mies sanoo nähneensä heidät ja sanoo heidän lähteneen Donataniin.

Mies oli tietämättään Jumalan lähetti. Ilman häntä Joosef olisi palannut kotiin tyhjin toimin eikä olisi löytänyt veljiään. Veljet eivät olisi ottaneet häntä kiinni, häntä ei olisi myyty orjaksi Egyptiin eikä hänestä olisi tullut faaraon neuvonantajaa nälkävuosina. Israelin tarina olisi ollut toinen.

Raamatun tarinoissa tärkeimmät viestintuojat jäävät usein nimettömiksi He esiintyvät kuin ohimennen, astuvat hetkeksi esiin, toimittavat tehtävänsä ja katoavat sitten kertomuksesta. He ovat tavallisia ihmisiä, jotka käyvät tehtäviinsä ja palaavat omiin toimiinsa aavistamatta kenen asialla ovat olleet. Harva tietää saaneensa tehtävän ja viestin vietäväksi.

Tästä voisi oppia ainakin nöyryyttä. On hyvä muistaa, että et aina ole menemässä sinne, minne menet, niistä syistä kuin itse ajattelit. Et ehkä tapaa jotakuta ja keskustele hänen kanssaan niistä syistä kuin itse kuvittelit. Olet mukana jossakin suuremmassa tarinassa ja toisten tarinoissa. Tärkein mitä teet voi olla jotain aivan yksinkertaista ja sellaista, että et tiedä tehneesi mitään mainittavaa.