Kuusikymmentä vuotta sitten, tammikuussa 1945 neuvostojoukot saapuivat Auschwitzin porteille. Leirissä oli siihen mennessä murhattu 1,5 miljoonaa ihmistä. Jäljellä oli vielä muutamia tuhansia vankeja, monet niin nälkiintyneitä ja sairaita, että kuolivat vapautuksen jälkeen.

Auschwitz on ihmiskunnan historian nollapiste: paikka, jossa tappamisesta tehtiin teollisuutta. Kuolemanleiri oli osa koneistoa, jonka tavoitteena oli "lopullinen ratkaisu", juutalaisten hävittäminen.

Valitettavasti tämä kansanmurha ei ollut viime vuosisadan ainoa. Turkkilaiset tuhosivat vuosina 1915–1923 ainakin miljoona armenialaista. Kambodzassa punakhmerien hallinto tappoi 1,7 miljoonaa ihmistä. Ruandassa hutut surmasivat 800 000 tutsia ja maltillista hutua 1994.

Euroopassa Bosnian sodassa 1990-luvulla pystytettiin keskitysleirejä ja surmattiin etnisissä puhdistuksissa tuhansittain ihmisiä.

Antisemitismikään ei ole maailmasta mihinkään kadonnut. Euroopassa monet äärioikeistolaiset liikkeet ovat vahvasti juutalaisvastaisia. Lähi-idän propagandasodassa juutalaisista käytetään kielikuvia, joita Hitlerkin olisi kadehtinut.

Natsien hirmutöiden muistaminen on tärkeää, etteivät tapahtumat toistuisi. Auschwitz ei ollut mahdollinen vain siksi, että oli olemassa joukko erityisen pahoja ihmisiä.

Hitlerin valtaannousu, sota ja keskitysleirit olivat mahdollisia, koska suuri joukko tavallisia ihmisiä uskoi ideologiaan, äänesti natseja vaaleissa, ummisti silmänsä tai katseli vierestä, kun naapureita vainottiin ja totteli virkamiehinä ja sotilaina määräyksiä. Myös ulkomaailma antoi Hitlerin rauhassa vakiinnuttaa valtansa eivätkä keskitysleireistä saadut tiedot juurikaan vaikuttaneet liittoutuneiden sotasuunnitelmiin.

Yhteistä viime vuosisadan kansanmurhille on, että ulkomaailma olisi voinut ne estää tai ainakin vähentää kuolonuhrien määrää. Nytkin maailmassa on kriisejä, jotka voivat kehittyä kansanmurhaksi. Jotta näin ei kävisi, pitäisi löytyä riittävää yksimielisyyttä puuttua tilanteisiin — mieluiten jo ennakolta ja patistamalla osapuolia neuvottelupöytään. Martti Ahtisaaren ottama välitystehtävä Indonesian Acechin sodassa on rohkaiseva esimerkki rauhantyöstä.