Kirkollisten avioliittoon vihkimisten määrä on 2000-luvulla ollut selvässä laskussa. Vuonna 2000 kaikista niistä pareista, joissa ainakin toinen puoliso on evankelisluterilaisen kirkon jäsen, vihittiin kirkollisesti 80 prosenttia. Vuonna 2003 kirkollisen vihkimyksen valitsi näistä pareista enää vajaat 72 prosenttia.

Kolmenkymmenen vuoden aikajaksolla suuntaus alaspäin on vielä selvempi. Vielä vuonna 1970 yhdeksän kymmenestä vihkimisestä oli kirkollisia.

Lasku ei kuitenkaan ole ollut tasaista. Kolmenkymmenen vuoden jaksolla tilastoon mahtuu yksittäisiä piikkejä, vuosia, jolloin kirkollinen vihkiminen on nostanut suosiotaan.

Vantaalla tällainen poikkeuksellinen tilastopiikki oli jostain syystä vuonna 2003, jolloin 83 prosenttia pareista, joista ainakin toinen kuuluu kirkkoon, valitsi kirkollisen vihkimyksen. Muuten luku on Vantaalla 2000-luvun alussa vaihdellut runsaan 73 ja vajaan 66 prosentin välillä.

Kirkosta eroavat erityisesti naimisiinmenoikäiset miehet

Kirkon tutkimuskeskuksen tutkijan Maarit Hytösen mukaan kirkollisten vihkimysten suosion laskun syyt ovat johdonmukainen seuraus väestöllisestä kehityksestä. Kirkkoon kuuluvien osuus väestöstä on laskenut.

— Avioliittoon vihkiminen on kirkollisena toimituksena poikkeuksellisen vaativa, kun molempien vihittävien on oltava jonkin kristillisen kirkon jäseniä.

— Kun kirkosta eroavat entistä enemmän erityisesti naimisiinmenoikäiset miehet, siviilivihkimisten määrä nousee. Ei voida olettaa, että kirkkoon kuulumattomat menisivät vain keskenään naimisiin.

Hytönen huomauttaa, että kirkollisen avioliittoon vihkimisen arvostus on kuitenkin säilynyt.

Kirkkoon liittyviä asenteita mittaavan Kirkkomonitor 2004 -kyselytutkimuksen mukaan 80 prosenttia kaikista suomalaisista pitää kirkollista avioliittoon vihkimistä melko tai erittäin tärkeänä kirkon työmuotona. Lisäksi mahdollisuus kirkolliseen vihkimiseen on neljänneksi tärkein syy kuulua kirkkoon.

Minkälaisen vihkimisen uudelleen avioituvat valitsevat?

Kirkkohäät ovat menettäneet suosiotaan nopeammin kuin muut kirkolliset toimitukset, kaste ja hautaan siunaaminen. Eivätkä kaikki kirkolliseen vihkimiseen oikeutetutkaan käytä tätä oikeuttaan.

— Maailma ja yleiset käsitykset kirkosta ovat muuttuneet. Lisäksi asiaan vaikuttaa varmasti sekin, että maistraattien tarjoamat palvelut ovat viime aikoina saaneet paljon myönteistä julkisuutta.

— Yksi selitys voisi liittyä myös eron jälkeen uudelleen avioon menevien valintoihin. Olisi hyvä tehdä tutkimus siitä, valitaanko ensimmäisiin häihin kirkollinen vihkimys ja järjestetään seuraavat sitten matalammalla profiililla, Hytönen pohtii.

Eronneiden valinnoilla on joka tapauksessa huomattava tilastollinen vaikutus. Vuonna 2003 kirkon jäsenten avioliittoja solmittiin 24 000 kappaletta. Samana vuonna kirkon jäsenten avioliitoista 12 000 päättyi eroon.

Häämessuilla esille pääsevät suureelliset häät

Pastori Olli Kaukonen Vantaankosken seurakunnasta arvelee kirkon jäsenten valitsevan siviilivihkimisen osaksi myös vajavaisen tiedon perusteella.

— Ei ole osattu tehdä tarpeeksi selväksi, että kirkossakin voi mennä naimisiin pienimuotoisesti, ilman omia todistajiakin, aivan kuten maistraatissa. Ainakin meillä on ryhdytty paremmin tiedottamaan myös tästä mahdollisuudesta.

Kaukonen sanoo, että kirkollinen avioliittoon vihkiminen on kokenut eräänlaisen häämessuilmiön. Lehdissä ja erillisillä häämessuilla luodaan ihannekuvaa suurista ja koristeellisista kirkkohäistä.

— Kirkossa vihkiminen on saanut osakseen tällaista ihannointia, mutta käänteisenä vaikutuksena on samalla ehkä unohtunut, että pienetkin häät, joissa ei ole koko sukua ja ystäväpiiriä ja joita varten ei tarvitse ottaa pankkilainaa, ovat tilaisuutena yhtä arvokkaat, Kaukonen miettii.

Toisaalta pitkät avoliitot ovat arkipäiväistyneet. Kaukosella on sellainen kokemus, että kun niissä päätetään mennä naimisiin, hoidetaan se usein sen kummemmin juhlimatta.

— Vaikka kyllä sitäkin kannattaisi juhlistaa! Samoin kuin toiseen avioliittoon menemistä: he jos ketkä ansaitsisivat liitolleen kirkon siunauksen, kun uskaltavat saamistaan kolhuista huolimatta yrittää uudelleen.