Tarja Abbas ymmärtää ihmisiä, joista tuntuu, että elämässä ei ole muuta kuin pelkkää pimeyttä. Hän oli itse sellaisessa tilanteessa viisi vuotta sitten.

— Olin henkisesti ja fyysisesti haaksirikossa. Kun lopulta menin Peijaksen sairaalaan, en ollut nukkunut pariin kuukauteen ja olin ollut pitkään syömättä.

Tarja työskenteli johdon sihteerinä valtionhallinnossa, ja töitä riitti normaalistikin enemmän kuin tarpeeksi. Suomen EU-puheenjohtajuuskauden aikana työtaakka kasvoi kaksinkertaiseksi, eikä elämässä ollut enää tilaa millekään muulle.

— Olin jo vuosien ajan etsinyt vastauksia ja lohtua elämäni kipeisiin kysymyksiin, mutta vääristä paikoista. Uskoin horoskooppeihin ja ennustajiin ja povasin itsekin. Siitä jäi kuitenkin jäljelle vain tyhjyys: ahdistukseni paheni.

Peijaksessa Tarjaa hoidettiin masennuksen ja loppuun palamisen vuoksi. Tärkeä tuki toipumisessa oli sairaalan omahoitaja, mutta työkaverinsa kehotuksesta Tarja otti yhteyttä myös sairaalapappiin.

— Kodissani ei uskonasioista puhuttu, mutta nuoruudessani olin ollut tyttökerhon vetäjänä Korson seurakunnassa. Sen jälkeen kuitenkin erkaannuin kristinuskosta. Nyt, elämäni nollapisteessä, tuntui siltä, että valittavana oli enää Jumala tai kuolema. Minulle kävi hyvin: Jumala korjasi särkyneen astian.

Kaikki murheet eivät Tarjan elämästä kadonneet, mutta jotain olennaista muuttui.

— Yrityksistä huolimatta en ole kyennyt palaamaan työelämään. Mutta nyt tiedän, että vaikeuksienkaan keskellä en ole yksin. Ensimmäistä kertaa elämässäni ymmärsin, mitä sana toivo oikein tarkoittaa.

Alfa-kurssille

Sairaalasta pääsyn jälkeen Tarja alkoi käydä kirkossa, mutta tavallinen jumalanpalvelus ei riittänyt vastaamaan hänen yhteyden tarpeeseensa.

— Kaipasin ystäväpiiriä, hengellistä kotia, josta saisin tukea hapuilevaan uskonelämääni. Minulla oli myös paljon kysymyksiä. Jeesuksen persoona oli minulle suuri mysteeri: mihin häntä oikein tarvittiin ja mitä hän merkitsee minulle?

Tarja huomasi lehdessä ilmoituksen, jossa kerrottiin Tikkurilan seurakunnan järjestämästä Alfa-kurssista ja päätti ilmoittautua sinne.

— Sain kurssilta vahvistusta uskolleni. Ymmärsin, että Kristuksen sovitustyö koskee myös minua ja opin antamaan itselleni anteeksi asioita, jotka Jumala oli jo anteeksi antanut.

— Innostuin Alfasta niin, että päätin osallistua seuraavana vuonna uudestaan. Nyt koen, että on aika ottaa itse vastuuta kurssin apuvetäjänä.

Anglikaanisesta kirkosta alkunsa saaneella Alfa-kurssilla käydään läpi kristinuskon perusasioita. Kurssi kestää kymmenen viikkoa ja siihen sisältyy viikoittaisten iltatapaamisten lisäksi viikonloppuseminaari.

— Totta kai me vetäjät toivomme, että osallistujat tulevat kurssin jälkeen mukaan seurakunnan toimintaan. Mutta se ei ole mikään edellytys osallistumiselle. Kurssi on tarkoitettu kaikille: uteliaille ja epäilijöille, niille jotka haluavat keskustella ja niille jotka haluavat vain kuunnella, Tarja rohkaisee.

Egyptiläinen aviomies

Tarjan elämänmuutokseen liittyy myös runsaat neljä vuotta sitten solmittu avioliitto. Egyptiläinen puoliso Aladin Abbas opettaa Pop- ja jazz-konservatoriossa luutun soittoa ja bändisoittoa.

— Mieheni on muslimi, mutta hän suhtautuu kannustavasti toimintaani seurakunnassa. Hän sanoo, että tee kaikkea sitä, mikä tekee sinusta onnellisen. Kun tapasimme, totesimme heti, että suhteen onnistuminen vaatii, että pystymme kunnioittamaan toistemme uskoa. Näin on myös tapahtunut, kertoo Tarja.

Myös miehen suku on ottanut Tarjan lämpimästi vastaan. Anopin kolmesta parhaasta ystävästä kaksi on kristittyjä, toinen vieläpä nunna.

— Kirjahyllyssä meillä on sekä Koraanin selitysteos että arabiankielinen Raamattu. Puhumme paljon uskonasioista. Olen oppinut arvostamaan sitä, että islamilaiselle uskonto on elämäntapa, mukana kaikessa.

— Muslimit suhtautuvat asioihin luottavaisin mielin. Mieheni sanookin minulle usein, että älä murehdi turhia, vaan jätä asiasi Jumalan haltuun, Tarja nauraa.