Kynttilänpäivän evankeliumissa kohtaamme Joosefin, Marian ja kuusi viikkoa vanhan Jeesus-lapsen temppelissä. Maria ja Joosef olivat tulleet uhraamaan Mooseksen lain mukaisesti kaksi kyyhkystä esikoisen syntymän tähden. Siellä oli myös vanha mies Simeon, joka oli saanut Jumalalta lupauksen, että hän saa nähdä Messiaan ennen kuolemaansa.

Milloin minun silmäni ovat nähneet riittävästi? Nähneet niin paljon ja niin sisältörikkaita asioita, että voin sanoa nähneeni riittävästi? Pitkän elämänkaaren loppuvaiheessa nämä sanat voivat nousta huulille. Näin voi joskus nuorempikin lausua mielessään suurten koettelemusten keskellä. Silmät ovat saaneet nähdä liikaa — ei hyvyyttä, vaan vaikeuksia ja toivottomuutta.

Vanha Simeon oli nähnyt elämässään monenlaista ja kokenut riittävästi. Simeon odotti kuitenkin vielä yhtä asiaa. Hän odotti pelastajaa, jonka Jumala oli luvannut lähettää kaikille kansoille. Kun Simeon nosti Jeesus-lapsen syliinsä ja katsoi häntä, katse eteni samalla kauas tulevaisuuteen. Hänen käsivarsillaan oli Jumalan Poika, joka tehtävänä oli tuoda toivo maailmalle. Simeonin katse ylti tähän päivään ja niihin hetkiin, joissa ihmissydämet saavat rohkeutta, voimaa ja uskoa elämäänsä Kristuksen tähden. Tähän näkyyn Simeonin oli hyvä lopettaa.

Simeonin tavoin saamme tänään katsella Kristusta uskon silmin. Saamme nähdä Kristuksen kaikkien ihmisten pelastajana, joka loistaa toivon liekkiä maailman yöhön. Luottamuksen käsivarsin saamme pitää evankeliumia käsissämme ja uskoa olevamme Kristuksen lunastamia ja Jumalalle rakkaita.

Ensi sunnuntai on kynttilänpäivä. Sen aihe on Kristus, Jumalan kirkkauden säteily. Alttarilla on valkoinen liina ja kuusi kynttilää.