Brooklyn blues

Jonathan Lethem: Yksinäisyyden linnake. Loki-kirjat 2004.

Dylan Ebdus on valkoinen poika New Yorkin mustassa Brooklynissa. Yksinäisyyden linnake on kertomus hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan ja varsinkin musiikista.

Dylan kokee pienestä pitäen käänteistä rasismia, hän on enemmistön edustaja vähemmistön alueella eikä hänen koulussaan ole kuin pari valkoista oppilasta. Dylanin paras ystävä on mustan laulajan poika Mingus Rude, jonka kanssa hän harrastaa lapsena pallopelejä ja supersankarisarjakuvia, teini-iässä musiikkia ja graffitien maalailua.

Amerikkalaisen yhteiskunnan polarisoituminen tulee esille hyvin siinä, että kulmakunnan ainoa valkoinen poika pääsee yliopistoihin, kun taas suurin osa hänen mustista kavereistaan päätyy vankilaan. Ihmisen kohtaloon vaikuttaa Jonathan Lethemin mukaan roimasti enemmän ympäristö ja taloudelliset ja sosiaaliset lähtökohdat kuin mitkään henkilökohtaiset kyvyt ja taidot.

Olemassaolon ankarat ehdot

Imre Kertesz: Kaddish syntymättömälle lapselle. Otava 2004.

Unkarilainen Nobel-kirjailija Imre Kertesz ilmoitti heti palkinnon saatuaan, että hän on Auschwitzin ääni maailmassa, eikä hänellä ole muuta tehtävää. Hänen kolmas suomennettu teoksensa Kaddish syntymättömälle lapselle jatkaa tätä filosofis-elämäkerrallista linjaa. Sana kaddish on hepreaa ja tarkoittaa siunaamista mm. vainajaa hautaan saatettaessa.

Teoksen päähenkilö on vanha juutalainen kirjailija-kääntäjä, joka on saanut kokea kovia kotimaassaan Unkarissa myös toisen maailmasodan jälkeen. Hän oleskelee vuoristokylpylässä lepäämässä, kun kerran kävelyllä vanha kollega tulee kysyneeksi, onko hänellä lapsia.

EI! parkaisee kirjailija ja antaa kysymykseen teoksensa mittaisen vastauksen, miksei. Vastaus on kyyninen ja lohduton, mutta, kuten minäkertoja toteaa, mitä muuta voi ajatella Auschwitzin jälkeen. Auschwitz on laki ja kielioppi, se on sattuma ja kohtalo yhtaikaa, se on välttämättömyys ja traaginen erehdys — mutta sen kokeneiden sukupolvelle se on elämän perusta, kaikki mitä on.

Juuriltaan repäistyjä

Andreï Makine: Maa ja taivas. WSOY 2004.

Venäläisen, ranskaksi kirjoittavan Andreï Makinen vahvuus on siinä, että hänen kuvaamiensa sepitteellisten henkilöiden vaiheet liittyvät aina olennaisesti kokonaisten kansojen kohtaloihin. Hänen kirjansa ovat tyylikkään nostalgisia, upeasti rakennettuja ja myös uskottavia. Toisaalta Makine kirjoittaa samaa venäläis-ranskalaista emigranttiromaaniaan yhä uudelleen ja uudelleen.

Maa ja taivas kertoo orpokodissa asuvasta stalingradilaispojasta 1960-luvun puolivälissä. Pojan ainoa lohtu ankeuden keskellä on ystävyys ranskalaissyntyiseen naiseen, sairaanhoitajatar Aleksandraan, joka on jäänyt leskeksi Stalinin vainoissa.

Aleksandra opettaa orpopojalle ranskan kieltä ja kertoo rakkaustarinansa. Poika ryhtyy tuon tarinan kirjuriksi.

Ennen muuta Maa ja taivas on kirja yksinäisyydestä ja siitä, miten vähiin onnen hetket käyvät, kun kohtalo repäisee ihmiset pois juurilta vieraaseen maahan, kieleen ja kulttuuriin. Miten jokainen ohikiitävä kohtaaminen ja lause saavat tuollaisessa tilanteessa laajemman ja vääjäämättömämmän merkityksen. Ja miten lausuttujen sanojen hauraus saattaa paljastua vasta, kun asioita katsotaan kymmenien vuosien päästä.

Suku on paras

Chan-rae Lee: Ilmassa. Tammi 2004.

Chan-rae Lee on korealaissyntyinen, mutta kolmevuotiaasta lähtien Yhdysvalloissa asunut kirjailija.

Ilmassa kertoo monikulttuurisen yrittäjäperheentarinan. Kirjan kertojaminä on kuusikymppinen Jerry Battle, joka on italialaista sukua, mutta perheeseen on naitu myös korealaisia ja saksalaisia. Jerry on jo osa-aikaeläkkeellä ja on jättänyt perheyrityksen hoitamisen pojalleen.

Ensivaikutelma perheestä on vähän kuin lukisi Avotakkaa tai Gloriaa, kun esitellään Jerryn pojan 585:n neliön asuntoa ja kolmen auton tallia. Mutta pian pinnan alta paljastuu ongelmia.

Ylellisestä elämäntyylistä huolimatta tai oikeastaan sen takia Jerryn pojalla on rahavaikeuksia ja firma menossa nurin. Yliopistouraa tekevällä tyttärellä paljastuu vakava sairaus. Pienempiä huolenaiheita Jerrylle tuottavat naissuhteet ja 85-vuotias isä, joka ei viihdy vanhainkodissa, vaan haluaa sieltä ulkomaailmaan.

Battlen perhe kuitenkin selviää kriiseistään. Leen mukaan on pelattava niillä korteilla, jotka on jaossa saanut. Tärkeisiin kortteihin kuulu mm. perhe.

Lee on erittäin sujuva kirjoittaja, teksti on harkittua ja viimeisteltyä. Kirjailijantyönsä ohella hän opettaakin kirjoittamista Princetonin yliopistossa.

Rakkauden verkosto

Toni Morrison: Rakkaus.
Tammi 2004.

Amerikkalaisen Toni Morrisonin kahdeksas suomennettu romaani on ytimekkäästi nimeltään Rakkaus. Seppo Loposen oivaltavasti ja rehevästi suomentama kirja kuvaa rannikkoseudun lomahotelliin perillisiä, naisjoukkoa, jonka hotellin legendaarinen omistaja on jättänyt jälkeensä suremaan.

Eteläisessä merenrantapaikassa, entisessä kalastajakylässä, jonka teollistuva yhteiskunta on pyyhkäissyt syrjään, elää monimuotoinen rakkauden verkko. Sen kudelmina ovat rakkaus, himo, unet, kyltymättömyys, masokismi ja kostea kiihko.

Erilaisten naisten äänin kerrotaan edesmenneestä miehestä, ja syntyvä kuva on läpeensä ristiriitainen. Eri äänet — taikauskoiset, vanhat, nuoret, kovaksikeitetyt, kyyniset, toivottomat, määrätietoiset — antavat kukin oman todistuksensa.

Lopun sovituksessa on jonkinlaista armoa: kaikesta vihasta, mustasukkaisuudesta ja väärinkäsityksistä huolimatta löytyy myös toisenlaista rakkautta, anteeksiantavaa ja armahtavaa.

Sattuvia sanontoja viljelevä ja ronski kieli on osa tämän kirjan viehätystä.

Jäljelle jäävät muistot

W. G. Sebald: Vieraalla maalla.
Tammi 2004.

Minkälaisia tarinoita elämämme varrella kohtaamillamme ihmisillä olisikaan kerrottavana, jos istuisimme alas ja kuuntelisimme. Veikko Lavin laulu Jokainen ihminen on laulun arvoinen pyörii mielessä, kun laskee kädestään W. G. Sebaldin kirjan Vieraalla maalla.

Kirja kertoo neljän miehen elämäntarinan. Tai oikeastaan se on kokoelma muistoja, joiden vankina miehet ovat elämänsä eläneet tai ainakin sen päättävät. Kaksi tekee itsemurhan, yksi haluaa muistinsa tuhottavan mielisairaalassa, viimeisen tie päättyy keuhkotautisena sairaalaan.

Dokumentaarinen kirja kertoo neljästä juutalaisesta, jotka kukin tavallaan ovat maanpakolaisia. Kahden pakolaisuuteen liittyy muutto paremman elämän toivossa, yksi joutuu pakenemaan natseja ja neljäs, päättää elämänsä henkisenä pakolaisena kotikaupungissaan. Hän ei koskaan toivu siitä, että sukutaustaltaan juutalaisena häneltä kiellettiin Hitlerin Saksassa opettajan työ, mutta tykinruuaksi hän kelpasi.

Vuonna 2001 kuollut Sebald syntyi Saksassa ja toimi kirjallisuuden professorina Englannissa. Tarinat ovat traagisia, mutta pääosaan nousee tarkka ajan, elämäntyylin ja kulttuurin kuvaus. Tarinoillaan Sebald vie lukijansa sanoin ja kuvin maailmaan, josta jäljellä ovat vain muistot.

Kirjoja lukivat Eila Jaatinen, Pauli Juusela, Hannu Kylkisalo ja Tarmo Vilhunen