Työpaikka sairaanhoitajana muutti 19-vuotiaan slummissa asuvan Jhuma Halderin elämän.

Huone on pieni ja pimeä — ja tukahduttavan kuuma. 19-vuotias Jhuma Halder istuu kovalla laverilla, jonka päälle on pinottu lakanoita ja vaatteita. Seinille on kiinnitetty lehdistä leikattuja kuvia toinen toistaan kauniimmista filmitähdistä.

Jhuman koti löytyy Najrul Pallysta, slummista Kalkutan laidalla. Hän asuu siellä yhdessä vanhempiensa kanssa; neljä siskoa on jo kukin tahoillaan naimisissa. Nii n olisi Jhumakin, jollei hän olisi kohdannut auttajia – ja hyvää tahtoa – oikeaan aikaan.

Riksakuski-isän ja sairaala-apulaisäidin tytär ehti käydä koulua 9 vuotta. Sen jälkeen hänen oletettiin menevän töihin ja tukevan vanhempiaan siihen saakka, kunnes perhe löytäisi kuopukselleen sopivan sulhaskandidaatin.

16-vuotiaana Jhumalle oli jo sulhanen katsottuna. Jhuman neljä siskoakin oli naitettu varsin varhaisella iällä. He eivät ehtineet käydä koulua viittä vuotta kauempaa.

— Lain mukaan alle 18-vuotias ei saa mennä naimisiin, mutta tätä lakia rikotaan jatkuvasti, huokaa Luterilaisen maailmanliiton (LML) kaupunkiprojektin työntekijä Tulu Rehman.

— Slummien nuoret tytöt joutuvat kaitsemaan nuorempia sisaruksiaan, ja vanhempien poissa ollessa seksuaalinen häirintä ja hyväksikäyttö on yleistä. Vanhemmat haluavat siis tytöt turvaan avioliittoon.

Näin olisi käynyt Jhumallekin, jollei hänen kotialueensa, 400 perheen slummi, olisi kuulunut LML:n koulutusohjelmaan. LML on työskennellyt alueella kolme vuotta ja kouluttanut 33 nuorta ammattiin: sairaanhoitajiksi, autokuskeiksi ja tv-korjaajiksi.

Ammattitaito on arvokkainta, mitä köyhille voi antaa. Pelkästä peruskoulutuksesta ei ole hyötyä työmarkkinoilla. Kunnon töitä löytyy vain koulutetuille. Koulutettavia riittää, sillä Kalkutan viidestätoista miljoonasta ihmisestä kolmasosa asuu slummeissa.

Auttaminen kutsumuksena

Kolme vuotta sitten Jhumalle tarjottiin opiskelupaikkaa ja perhe kokoontui keskustelemaan kuopuksen tulevaisuudesta. Etenkin isän ja äidin tuki oli tarpeellinen, sillä vanhempiensa tahtoa vastustava tytär tuntuu olevan tuntematon käsite Intian köyhien keskuudessa.

— Isän ja äidin mielestä oli hyvä, että perheessä on yksi koulutettu jäsen, Jhuma kertoo.

— He halusivat, että minä saan paremman tulevaisuuden: hyvän työn ja mahdollisuuden ansaita.

Jhumalla itsellään oli selvä käsitys unelma-ammatistaan.

— Halusin sairaanhoitajaksi. Olen jo pienestä pitäen kokenut kutsumuksekseni auttaa potilaita, selittää Jhuma ujosti.

Puolitoista vuotta kestäneen koulutuksen maksoi LML.

— Lähetämme nuoret sellaisiin oppilaitoksiin, joissa saa vahvan teoriapohjan ja mahdollisuuden työharjoitteluun. Koulutus on niin laadukasta, että 95 prosenttia nuorista löytää työpaikan", selventää Tulu Rehman.

Näin kävi myös Jhumalle. Kuukausi valmistumisensa jälkeen hän sai työpaikan kalkuttalaisesta sairaalasta. Kylätoimikunnalta lainatut matkarahatkin, 250 rupiaa (n. 5 euroa) on pian maksettu takaisin.

— Nuoret joutuvat osallistumaan koulutuskustannuksiin, esimerkiksi maksamalla koulumatkakulut itse, jotta he sitoutuvat hankkeeseen. Monissa perheissä tämä vaatii todella tarkkaa taloussuunnittelua, Tulu Rehman toteaa.

Nuoren sairaanhoitajan alkupalkka oli vaatimaton, mutta lähes kahden vuoden työssäolon jälkeen Jhuma ansaitsee nyt 2500 rupiaa (n. 50 euroa) kuukaudessa. Puolentoista vuoden kuluttua on taas mahdollisuus palkankorotukseen.

Omaan taloon

Suomalaisen mittapuun mukaan palkka vaikuttaa kovin pieneltä, mutta Jhuma on saanut sillä ihmeitä aikaan. Hän paljastaa salaisuuden, kunhan on ensin tarkistanut, ettei kevytrakenteisen talon ympärillä maleksi uteliaita kuulijoita.

— Rakennamme omaa taloa lailliselle maalle, Jhuma kuiskaa.

Perheen nykyinen talo sijaitsee laittomassa slummissa, joka on ollut paikallaan jo neljännesvuosisadan. Kaupungin virkamiehet ovat kuitenkin uhanneet asukkaita häädöllä: paikasta halutaan tehdä viheralue.

— Tässä slummissa ei ole minkäänlaista viemäröintiä, joten kaikki jätteet kaadetaan läheiseen kanavaan. Kanava halutaan nyt puhdistaa ja sen takia ihmisten on lähdettävä, Tulu Rehman kertoo.

Jhuman perhe on tiennyt häätöuhasta jo jonkin aikaa ja haaveillut omasta pienestä talosta ja maapalasta. Nyt sellainen on rakenteilla kaupungin toiselle laidalle. Ja vieläpä Jhuman palkkarahoilla.

Suunnitelmat ovat selvät. Perhe asuu nykyisessä talossaan siihen asti, kun Jhuma menee naimisiin. Sen jälkeen isä ja äiti muuttavat uuteen taloon. Vanhempien auttaminen on tytölle itsestäänselvyys. Ei hän voisi kuvitellakaan tuhlaavansa rahoja omiin tarpeisiinsa niin kauan kuin asuu kotona.

Avioitumisen kanssa ei ole kuitenkaan kiirettä, sillä koulutus ja oma ammatti ovat selvästi saaneet Jhuman pohtimaan tulevaisuuttaan tarkasti.

Töitä ja haaveita

Jhuma purki jo nuorena hänelle valitun aviomiesehdokkaan kanssa tehdyn sopimuksen, koska mies suhtautui hänen työssäkäyntiinsä kielteisesti. Useimmiten slummissa asuvien nuorten tyttöjen kohtalona on päätyä kotiäideiksi tai kotiapulaisiksi, mutta Jhumalla on aivan muita suunnitelmia.

— En halua mennä naimisiin sellaisen miehen kanssa, joka ei anna minun käydä töissä, sanoo Jhuma painokkaasti.

— Haluan tehdä töitä ja oppia yhä paremmaksi sairaanhoitajaksi.

Tekevälle ja työteliäälle nuorelle naiselle slummiympäristö ei juuri tarjoa mahdollisuuksia. Työ vie Jhuman päivästä 14 tuntia ja sen jälkeen hän hoitaa vielä kotityöt. Mutta silti aika käy pitkäksi. Käsitöitä Jhuma tekee innokkaasti, mutta siihenkin kyllästyy.

— Kotona ei ole tarpeeksi tekemistä. Olen paljon mieluummin työpaikalla: teen töitä ja tapaan ihmisiä, kertoo Jhuma.

Haaveita ja suunnitelmia hänellä riittää. Kunhan talo aikanaan valmistuu, hän alkaa säästää omaa henkivakuutusta. Sitä ennen pitäisi vielä hankkia kaasukeitin nykyisen kerosiinikeittimen tilalle.

Muidenkin auttamista slummissa asuva sairaanhoitajatar on ehtinyt pohtia.

— Minua säälittävät kaikkein köyhimmät ihmiset. Haluaisin keksiä keinon, jolla auttaa heitä eteenpäin.

Yhteisvastuu antaa nuorille siivet ja juuret

Yhteisvastuukeräys 2005 auttaa nuoria. Teemana on Siivet ja juuret. Keräys käynnistyy sunnuntaina 6. helmikuuta.
Ulkomailla yhteisvastuukeräys tukee nuoria kouluttautumaan niin Kalkutan slummeissa kuin sudanilaisten pakolaisleireillä. Kotimaassa keräys tukee koulutuksesta pudonneita työttömiä nuoria.
Lisäksi yhteisvastuuvaroilla autetaan Aasian katastrofin seurauksena vanhempansa ja kotinsa menettäneitä lapsia ja nuoria Intiassa, Sri Lankassa ja Indonesiassa.