Rukouksen maailmaan on huokauksen matka. Siitä rukous alkaa: "Herra, kuule minua, huomaa huokaukseni." (Ps. 5:2) Siksikö rukous on niin helppo laiminlyödä? Huokaat huoliasi muistamatta, kenen edessä huokaat.

Rukous ei vie sinua pois maailmasta, jossa elät. Rukous saa sinut havahtumaan huokauksiin, jotka nousevat elämäsi keskeltä. Ne kertovat, mitä sinulle kuuluu. Kun pyydät Jumalaa kuulemaan huokauksesi, huomaat, että Jumala on siellä, minne hänet päästät tulemaan.

Jumala kohtaa sinut huokaustesi sillalla. Huomaa siis mitä huokaat. Huokauksissa voit havaita, että Jumala on lähempänä sinua kuin mitä ikinä voit kuvitella. Hän tulee vastaasi siinä päivässä, johon heräät. Rukous kutsuu sinut näkemään hänet päivän tapahtumissa ja kuulemaan hänen äänensä päivän kohtaamisissa.

Se ei tietenkään aina ole yksinkertaista. Rukous jo sinänsä — Jumalan puoleen kääntymisenä ja turvautumisena — kyseenalaistaa tapamme katsoa maailmaa ja siinä piilevää itsetärkeyttä. On niin helppo ajatella, että kaikki on kiinni ihmisestä ja omasta tekemisestä. Tai että se, mitä teet ja saat aikaan, on tärkeämpää kuin mitä olet. On vaikea hellittää, jos pitää itseään ja aikaansaannoksiaan kaiken keskuksena. Se on ajan vaatimus. Sen alle uupuu helposti.

"Minä menen levolle ja nukahdan, sitten herään taas aamuun." (Ps. 3:6) Rukous auttaa panemaan päivän asiat paikalleen ja oikeaan tärkeysjärjestykseen. Rukous, vaikka vain huokaus, keskellä tärkeää tekemistä muistuttaa sinua: Älä unohda, mistä on kysymys. Älä unohda, minkä varassa elämäsi varsinaisesti on, mistä olet tullut tähän elämään. Muista, että armo tulee vastaan sinua tässä hetkessä.