Rippikoulu on kirkon nuorisotyön lippulaiva, jonka asema on kansainvälisesti ainutlaatuisen vahva. Sen käy lähes 90 prosenttia 15-vuotiaista ja se on nuorten maailmassa tärkeä askel kohti aikuisuutta.

Osa nuorista löytää rippikoulusta pysyvän seurakuntayhteyden ainakin niin kauaksi aikaa, kunnes opiskelun, työelämän ja perheen perustamisen kiireet saavat kirkkopolun sammaloitumaan. Mutta jos rippikoulu on ollut onnistunut kokemus, tie takaisin on helppo löytää. Varsinkin, jos rippikoulua on seurannut myös isosena toimiminen.

En tiedä, kauanko rippikouluissa on ollut mukana ryhmänohjaajina toimivia vanhempia nuoria, mutta sellainen muistikuva minulla on, että omalla rippileirilläni isoset vetivät iltahartauden. Tämän päivän isosista sain hyvän kuvan viime kesänä, kun osallistuin yhtenä vetäjistä Vantaankosken seurakunnan rippikoululeiriin.

Leirin oppitunnit olivat työntekijöiden vastuulla, mutta isosilla riitti puuhaa ryhmätöiden vetämisessä, hartaushetkissä ja iltaohjelmassa. Isosten vetämä toiminta olivat oleellinen osa leirin rentoa henkeä ja tunnelman luomisessa he tekivät erinomaista työtä.

Seurakunnissa on viime vuosina tietoisesti kehitetty isostoimintaa ja isosten koulutusta. Samalla isosena toimimisesta on tullut entistäkin suositumpaa, nuorten kansanliike. Viime viikolla julkistettiin 2000-luvun isostoiminnasta tehty tutkimus, jonka mukaan isostoimintaan osallistuvien nuorten määrä on yli kaksinkertaistunut runsaan kymmenen vuoden aikana. Isoskoulutukseen osallistuu nyt vuosittain yli 20 000 nuorta eli 27 prosenttia ikäluokasta.

Kun suosio on näin suuri, kaikkia halukkaita ei välttämättä voida rippileirien isosiksi ottaa. Osaa tarvitaan lasten ja varhaisnuorten leireillä, mutta jokaiselle ei leiripaikkaa voida tarjota. Kaikki eivät sitä välttämättä edes halua: eräs sukulaistyttöni halusi osallistua isostoimintaan sen vuoksi, että pääsee siten mukaan syksyiseen gospel-tapahtumaan.

Isoset ovat niin oleellinen osa seurakunnan nuorisotyötä, että heille voitaisiin hyvin painattaa Helsingin Sanomien Nyt-liitteen keksimät käyntikortit, joissa lukee titteli "Senior Spiritual Camp Officer", vanhempi hengellinen leirivastaava.