Korsolaisen Kulomäen koulun kevätlukukausi on alkanut Aasian katastrofin vuoksi hieman alakuloisissa merkeissä. Alakoulun kolmasluokkalaisten opettaja Minna Mäkinen hyvästelee ensimmäisen koulupäivän päätteeksi oppilaansa, joiden kanssa hän on keskustellut myös suomalaisia koskettaneesta onnettomuudesta ja sen herättämistä tuntemuksista.
Koulussa viime syksynä luokanopettajana aloittanut Mäkinen sanoo tutustuneensa yllättävän nopeasti oman luokkansa oppilaisiin. Hän huomasi muutamassa viikossa, että lapsijoukossa on erilaisia persoonia, joista toisiin puree paremmin huumori, toisiin taas vähän tiukempi ote.
— On selvää, että lapset testaavat aluksi eri tavoin, missä uudella opettajalla menevät rajat, mitä saa tehdä ja mitä ei, Mäkinen valottaa oppilaiden käyttäytymistä.
Mäkinen vahvistaa yleisesti vallitsevan käsityksen, että pojat ovat selvästi fyysisesti levottomampia kuin tytöt, jotka taas ovat verbaalisesti vahvemmilla. Hänestä pojat ovat silti jotenkin suorempia kaverisuhteissaan, kun tytöillä saattaa olla selän takana enemmän kaikenlaista kähinää.

Omatoimisuus hämmästytti
Minna Mäkinen on lapsille luottohenkilö, ja hänen kanssaan vaihdetaan aina päivän aluksi uusimmat kuulumiset.
— Kun ajan autolla koulun pihaan, lapset ovat heti tervehtimässä ja kertomassa asioitaan. Tytöille ovat omat lemmikit erityisen tärkeitä, monille pojille taas jääkiekko, ja niistä riittää juttua.
— Sattumalta itselläni on samanikäinen tytär, joten olen sen vuoksi jonkin verran tavallista paremmin sisällä tämänikäisten puuhissa.
Mäkinen oli aiemmin opettajana eräässä toisessa koulussa ala-asteen ensimmäisellä luokalla. Hänelle oli siten viime syksynä pieni yllätys huomata, miten omatoimisia kolmasluokkalaiset jo ovat.
— On hämmästyttävää, miten iso muutos lapsissa tapahtuu parissa vuodessa. Kolmasluokkalaiset tekevät monet asiat ilman apua, kun taas ekaluokkalaisia joutui auttamaan kädestä pitäen.

Lapsilla erilaisia taustoja
Minna Mäkisen luokan oppilaisiin kuuluu neljä maahanmuuttajataustaista lasta. Opettaja on pyrkinyt kohtelemaan heitä samoin kuin muita lapsia ja auttanut opetuksen ohella ymmärtämään suomen kielen koukeroita.
Mäkisestä oppilaat ovat suhtautuneet tilanteeseen luontevasti. Hän on pannut tyytyväisenä merkille, ettei luokassa ole ainakaan tähän mennessä kiusattu ketään erilaisen ihonvärin tai puheen takia.
Jos puolestaan jonkun lapsen kotona on tapahtunut jotakin ikävää tai tavallisesta poikkeavaa, ei hän ole välttämättä kertonut siitä opettajalle. Sen sijaan se on voinut ilmetä esimerkiksi lapsen levottomana käytöksenä ja läksyjen laiminlyömisenä.
— Opettaja joutuu puuttumaan tällaisiin tapauksiin. Yleensä oppilaat ovat kuitenkin olleet avoimia ja välittömiä, enkä ole juurikaan törmännyt tämäntyyppisiin ongelmiin, Mäkinen toteaa.

Luokka toimii ryhmissä
Luokassa on 31 oppilasta, ja koulupäivät voisivatkin olla melkoista hulinaa, jos kaikki oppilaat olisivat jatkuvasti luokassa samaan aikaan.
Lapset jaetaan äidinkielen, englannin ja matematiikan tunneilla pienempiin ryhmiin, mikä rauhoittaa tilannetta ja opettajalle jää enemmän aikaa yksittäisille lapsille.
— Kolmasluokkalaisten pitää jo ymmärtää ja oppia asioita, ei vain osata lukea. Englanti on tullut tänä vuonna uutena oppiaineena, ja oppilaat ovat olleet siitä kovasti polleita ja innokkaita oppimaan vierasta kieltä, Mäkinen selvittää.
Vantaalaisissa kouluissa joudutaan toimimaan kaupungin säästölinjan vuoksi entistä niukemmin voimavaroin. Mäkisen mukaan se näkyy erityisesti henkilökunnan palkkaamisessa, esimerkiksi koulunkäyntiavustajille ei saa palkata sijaisia.
— Lapset eivät kylläkään ymmärrä, että koulussa joudutaan säästämään, koska heillä ei ole muuta vertailukohdetta.