Suomen kirkoista löytää paljon latinaa. Joskus joutuu kiipeilemään sitä lukeakseen. Kellotapuleissa usein kellot itse kertovat valajastaan ja valuvuodesta: Me fecit Ambrosius Trenant in Urbe anno 1703, minut teki Ambrosius Trenant, Turussa vuonna 1703. Tai: Nomen meum Joseph. Mortuos in pacem duco. Nimeni on Joosef. Saatan kuolleet rauhaan.

Hautausmailla, kastemaljoissa, kirkkotekstiileissä, seinälaatoissa, ovissa, pylväissä, lattioissa latinaa on yllättäen kaikkialla. Usein tekstinä on vain In memoriam (muistoksi), pro patria (isänmaan puolesta) tai Gloria Dei (Jumalalle kunnia).

Kokonaisia tarinoitakin löytyy kirkkoherroista ja mesenaateista, piispoista ja kellonrakentajista. Oma lukunsa ovat hautakiviin kaiverretut epitafit, piirtokirjoitukset.

Kaivokselan kirkon kolmesta kellosta yhdessä lukee: Ego sum via et veritas et vita, minä olen tie, totuus ja elämä. Pyhän Laurin kirkosta löytyy muun muassa sakastista kirkkoherrojen luettelo, series pastorum. Viinikannussa kerrotaan Ruotsin kuninkaista Kaarle XI:nnesta ja Fredrik ensimmäisestä: Carolus XI, Dei gratia rex Sueciae, Domini virtute perennat, Kaarle XI, Ruotsin kuningas Jumalan armosta, kestää Jumalan avulla.

Reijo Pitkärannan kokoamassa paksussa opuksessa Suomen kirkkojen latina (Suomalaisen kirjallisuuden seura 2004) selvitellään perin pohjin kirkkojemme latinat.