Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksella on hiljaista, sillä suurin osa henkilökunnasta on vielä joululomalla. Kasvatustieteen professori Kari Uusikylä kulkee työhuoneeseensa läpi sokkeloisen laitoksen, joka on yhdistelmä vanhaa ja uutta rakennusta.

Uusikylä tunnetaan suomalaisen peruskoulun vankkumattomana puolestapuhujana, ja aihe saa hänet nytkin syttymään. Toinen häntä lähellä oleva aihe on kouluissa nykyisin ylenmäärin näkyvä kilpailumentaliteetti.

Uusikylästä tämänhetkinen peruskoulu näyttää hyvältä, mutta ei niin valmiilta, etteikö siinä olisi vielä kehittämisen varaa.

— Peruskoulujärjestelmä syntyi yli 30 vuotta sitten kovan tappelun jälkeen, ja taistelu on jatkunut sen jälkeenkin.

— Minusta jokainen suomalainen lapsi ansaitsee hyvän peruskoulutuksen. Muistan omilta kouluajoiltani, miten sosiaalinen tausta vaikutti siihen, kuka pääsee saamaan opillista sivistystä oppikouluun. Moni lapsuudenkaverini on joutunut kulkemaan tässä suhteessa pitkän tien.

Peruskoulua on arvosteltu vuosien mittaan kärkevästikin, mutta Uusikylä on huomannut suomalaisten koululaisten menestyksen OECD:n kansainvälisessä Pisa-tutkimuksessa vaientaneen kriittisimpiä ääniä. Hänestä Pisa-hehkutus on kuitenkin ollut vähäistä saatuihin tuloksiin verrattuna.

— Varsinkin 90-luvulla sain kuulla suoranaista uhkailua siitä, että opettajille annetaan Suomessa yliopistollista koulutusta. Minusta Pisa-tutkimus osoittaa osaltaan, miten fiksuja opettajia meillä on, sillä hyvät oppimistuloksethan lähtevät myös siitä.

Tiukat tavoitteet ihmetyttävät

Peruskoulutuksessa samoin kuin muussa koulutuksessa on jouduttu viime vuosina säästölinjalle. Kari Uusikylän mielestä opettajien ammattijärjestön OAJ:n valitus muun muassa henkilöstöön kohdistuvien säästöjen vaikutuksista koulutyöhön kannattaa ottaa vakavasti.

— Koulu on muuttunut täysin niistä ajoista, jolloin opettaja paasasi luokan edessä 30-40 oppilaalle. Nykyään on vaikea soveltaa niin isoon oppilasmäärään moderneja opetusmenetelmiä, joissa pyritään ottamaan huomioon oppilaiden erilainen kehitystaso.

Uusikylä määrittelee hyvän koulun turvalliseksi paikaksi, jossa on ammattitaitoinen henkilökunta. Koulussa pyritään tehokkaaseen opiskeluun ja hyviin oppimistuloksiin, mutta kaiken lähtökohtana on, että opettajat ja oppilaat arvostavat toisiaan.

Professori muistuttaa oppilaiden olevan erilaisia ja kehittyvän eri tahdissa, joten erilaisuuden sietäminen on tärkeää koulussa. Sen vuoksi häntä ihmetyttää melkoisesti peruskoulun uusi opetussuunnitelma, jossa on lueteltu oppiainekohtaisesti hyvin tarkasti, mitä oppilaalta vaaditaan, että hän saa kahdeksan todistukseen.

— On hieman ristiriitaista laittaa näin tiukat tavoitteet, kun samalla puhutaan luovuudesta koulun voimavarana.

— Itse pidän ensisijaisena, että koulussa pyritään valamaan oppilaisiin itseluottamusta ja opiskeluintoa sekä ohjaamaan heitä omien lahjojensa löytämiseen.

Millaisia osaajia arvostetaan?

Kari Uusikylä on tutkinut pitkään lahjakkaita lapsia ja puhunut paljon julkisuudessa heidän tarpeistaan. Hän on kuitenkin sitä mieltä, että nykypäivää hallitsevan kilpailuajattelun tuominen koulumaailmaan on erittäin huolestuttava asia.

Uusikylä pitää harhakäsityksenä, että esimerkiksi koulujen asettamisesta paremmuusjärjestykseen olisi jotakin etua. Suomalaiskoulujen opetuksessa ei näet hänestä ole merkittäviä tasoeroja, vaan se on melko tasalaatuista.

Sitä paitsi Uusikylä on nähnyt, millaisia ongelmia joissakin maissa on aiheutunut koulujen jakautumisesta kalliisiin eliittikouluihin ja vähemmän arvostettuihin yleiskouluihin, joihin on vaikea saada palkatuksi päteviä opettajia.

— Tajusin jo 90-luvun alussa, että Suomeen ollaan tuomassa tällaista ajattelua. Kirjoitin siitä Helsingin Sanomiin ja sain osakseni hirveän ryöpyn hyökkäyksiä, joissa minua nimitettiin tasapäistämistä kannattavaksi taantumukselliseksi ajattelijaksi, Uusikylä kertoo kokemuksistaan.

Lahjakkaita lapsia tutkiessaan Uusikylä on huomannut, että on olemassa monenlaista lahjakkuutta. Lapsen älyllinen kapasiteetti voi näkyä jo varhain, mutta professorista on turha hakemalla etsiä nuoria lahjakkuuksia, joita autetaan menestykseen erityisellä koulutuksella.

— Kun ajatellaan, että Suomessa on vain viisi miljoonaa ihmistä, niin eihän näin pienestä määrästä voi löytyä kovin monta olympiavoittajaa.

— Nykyään puhutaan myös paljon osaajista, mutta mitä näillä tarkoitetaan, onko kädentaitaja yhtä arvokas kuin matemaatikko? Meillä tuntuu olevan nyt akateemisuuden yliarvostusta, koska koulutuspaikoista yhä isompi määrä on korkeakouluissa.

Luovuudelle annettava tilaa

Lahjakkuuden löytämistä voi Kari Uusikylästä toki edistää sopivassa määrin. On kuitenkin helposti vaarana, että lahjakkuuteen yhdistyy suoritussyndrooma ja lapsesta tulee ahdistunut suorittaja, joka ei uskalla kokeilla huonojen numeroiden pelossa mitään uutta ja luovaa.

Uusikylän mielestä on tärkeää antaa lapsen tehdä sekä kotona että koulussa rohkeasti jotakin uutta. Hänen on saatava erehtyä ja hänellä on voitava olla asioista eri näkemyksiä.

— Tulosvastuullinen arviointi on minusta pahimpia luovuuden tappajia niin koulu- kuin työelämässä. Yhteiskunnassa olisikin hyvä keskustella enemmän siitä, miten tehokkuus ja luovuus yhdistetään ja miten se toimii arjessa, professori sanoo painokkaasti.

Vanhemmat kuuluvat Uusikylän mukaan peruskouluvaiheessa olennaisena osana kouluyhteisöön. Hänestä vanhempien on hyvä tehdä yhteistyötä opettajien kanssa senkin vuoksi, että lapsi voi käyttäytyä aivan eri tavalla kotona ja koulussa.

— Vanhemmat ja opettajat voivat pyrkiä toimimaan realistiselta pohjalta lapsen parhaaksi. Akateeminen loppututkinto on tärkeä opettajalle tässäkin mielessä.

Uusikylä on kouluissa vieraillessaan pannut merkille, miten niissä voi olla hyvin erilainen ilmapiiri. Hän uskoo monien tekijöiden vaikuttavan siihen, millainen sosiaalinen ja henkinen oppimisympäristö kouluun muodostuu.

Yhtenä merkittävänä tekijänä Uusikylä pitää sitä, millainen henki on koulun henkilökunnalla, rehtorilla ja opettajilla. Sen vuoksi hän on huolissaan, että viime aikoina on suunniteltu rehtorinvirkojen yhdistämistä, mikä lisäisi rehtorien työtaakkaa entisestään.