Viikonloppuna, pölyjä pyyhkiessä, tuli sellainen olo, että halusin virittäytyä joulun tunnelmaan. Etsin radiosta pääkaupunkiseudun seurakuntien jouluradion kanavan ja annoin musiikin täyttää sydämeni.

En ole mikään suuri joululaulujen ystävä, mutta on joitakin lauluja, jotka ehdottomasti kuuluvat jouluun. Kaipaan erityisesti kahta laulua, joita ilman jotakin olennaista jäisi puuttumaan. Toinen niistä on Martti Lutherin virsi Enkeli taivaan ja toinen Sakari Topeliuksen Ei valtaa, kultaa, loistoa. Ensin mainittu siirtää ajatukset 2000 vuoden taakse Betlehemin ensimmäiseen jouluun ja toinen tuo joulun sanoman suomalaisiin olosuhteisiin, on siis kontekstuaalista teologiaa parhaimmillaan.

Vaikka nämä virret ovat erilaisia, niiden tunnelma ja ydinviesti on sama. Lutherin teksti pohjautuu Luukkaan jouluevankeliumiin, alkaa enkelien viestistä ja kuljettaa laulajansa seimen luo. Topeliuksen tekstissä ollaan kotona: ilt a pimenee, joulupuu loistaa, maailma on kylmä, mutta sydämeen saapuu ihmeellinen joulurauha.

Sekä Luther että Topelius korostavat sitä, että tämän maailman tärkeät asiat valta, omaisuus ja kunnia eivät ole mitään joulun suuren lahjan rinnalla. Jumalan kunnia ilmestyy siellä, missä kukaan ei sitä odota. Jumala samaistuu siihen, mikä on maailman silmissä vähäpätöistä.

Pieni lapsi eläinten suojassa, heinät vuoteenaan, on merkki, jota enkelit kehottavat kumartamaan. Hän on suuri valo, joka Raamatun Jesajan kirjan mukaan näytetään kansalle, joka pimeydessä vaeltaa. Kielikuva, joka näin Suomessa, synkimmän talven keskellä, tuntuu hyvin kuvaavalta.

Joulun lapsi, Jeesus, tuo Lutherin ja Topeliuksen mukaan toivon ja rauhan sydämeen ja synnyttää uskon. Ja usko on kaikkea muuta kuin synkkää ja harmaata. Lutherin teksti alkaa enkelin välittämästä ilosanomasta maan kaikille kansoille ja päättyy riemuun, joka on tarjolla jokaiselle. Topelius rukoilee ”Ja tuntooni suo rauhasi, ilolla täytä uskoni” ja jatkaa saman tien yhdistämällä lasten riemun ja joulun sanoman.

Joulu on suuri ilon juhla. Ja tuon ilon ilmaisuun on oivallinen tapa laulaa joululauluja ja lähteä kirkkoon kuulemaan jouluevankeliumi. Se tuo valon sydämeen, vaikka maa olisi kuinka musta. Hyvää joulua!