Uudessa Levähdyspaikka-kirjassa on tietoa Vantaan seurakuntien hautausmaiden vaiheista ja nykypäivästä. Mukana ovat Helsingin pitäjän kirkon ja Ruskeasannan hautausmaat, Hämeenkylän ja Korson tuhkahautausmaat sekä Itä-Hakkilassa sijaitseva Saksalainen sotilashautausmaa.

Vantaan seurakuntien asettaman kirjatoimikunnan puheenjohtajan Esko Koskenvesan mukaan kirjan tarkoituksena on kertoa, että hautaamisessa on kyse kristillisestä perinteestä, jossa ihminen siirtyy levähdyspaikkaan, ei lopulliseen unohdukseen.

— Hautausmaa merkitsee ihmisille paikkaa, joka auttaa surutyön tekemisessä. Nykyään monella hautausmaalla on myös muistelupaikka niille, joiden läheiset on haudattu muualle.

Vantaan vanhimpaan levähdyspaikkaan Helsingin pitäjän kirkon hautausmaalle on haudattu ihmisiä keskiajalta lähtien. Keskiaikaisiin kirkkoihin perehtynyt dosentti Markus Hiekkanen kuvailee Levähdyspaikassa, millaista hautaaminen on siellä aikoinaan ollut.

Ruskeasannan hautausmaa perustettiin vuonna 1885 muutaman kilometrin päähän Helsingin pitäjän kirkosta vuoden 1879 terveydenhoitoasetuksen seurauksena. Hautausmaista nuorimmat ovat 1990-luvun alussa avattu Hämeenkylän tuhkahautausmaa ja pari vuotta sitten perustettu Korson tuhkahautausmaa.

Tuhkahautausten yleistyminen on vähentänyt hautausmaille tarvittavan maa-alan kokoa. Samalla hautausmaiden yleisilme on muuttunut, koska tuhkan tai tuhkauurnan hautaamiseen tarvitaan huomattavasti pienempi hautapaikka kuin vainajan hautaamiseen arkussa.

Levähdyspaikan työstäminen alkoi yhteisen kirkkoneuvoston aloitteesta pari vuotta sitten. Kirjassa on artikkeleita 20 kirjoittajalta, jotka ovat vantaalaisia hautausmaita tuntevia luottamushenkilöitä ja työntekijöitä sekä hautausmaiden asiantuntijoita.