Ikivanhaa viisautta

Saarnaajan kirja. WSOY 2004.
”Joka rakastaa rahaa, ei saa sitä kyllin, eikä se, joka rakastaa rikkautta, saa voittoa tarpeekseen. Tämäkin on turhuutta. Kun omaisuus karttuu, karttuvat sen syöjätkin. Mitä iloa siitä on omistajalleen, paitsi että saa nähdä sen kuluvan? Uurastavan uni on makea, söipä hän vähän tai paljon, mutta rikkaalta kylläisyys vie unen.”

Tätä mieltä Saarnaaja oli rikkaudesta.

”Ei mitään uutta auringon alla” ja ”turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta”, ovat tuttuja ilmaisuja Saarnaajan kirjasta, joka kuuluu Vanhan testamentin runo- ja viisauskirjallisuuteen. Saarnaajan viisaudet ovat peräisin noin 2300 vuoden takaa.

Vaikka lentävät lauseet kuvaavatkin hyvin Saarnaajaa, kannattaa lukea koko kirja. WSOY on julkaissut taskukokoisen Saarnaajan, joka sopii niin povitaskuun kuin käsilaukkuunkin.

Hyveellisen elämän tyynet ainekset

Stoalaisuus. Toim. Teija Kaarakainen ja Jari Kaukua. Gaudeamus 2004.
”Jos joku kertoo sinulle, että se ja se panettelee sinua, älä ryhdy puolustautumaan panetteluja vastaan, vaan sano: ’Hän ei nähtävästi tiennyt muita vikojani, sillä muutoin hän ei olisi tyytynyt mainitsemaan vain noita.’”

Vastoinkäymisiin kannattaa suhtautua stoalaisella tyyneydellä. Sanonnan on kuullut moni, joka ei stoalaisuutta sen enempää tunne.

Tässä on oiva kirja opiskella, mitä antiikin ajan stoalainen filosofia todella oli, sekä seurata sen myöhempiä vaiheita uuden ajan alkuun asti. Stoalainen käsitys tunteista ja virheellisten tunteiden aiheuttamasta mielipahasta on kiinnostava.

Kirja sisältää asiantuntevia filosofisia katsauksia sekä joukon suomennoksia: muun muassa Senecan Suuttumuksesta ja Epiktetoksen Käsikirjan.

Yllä oleva lainaus on Epiktetokselta (n. 50–135 jKr.), jonka Käsikirja on kuuluisin ja varsin kansantajuinen stoalaisen elämänasenteen esitys.

Lyhyt opas kristinuskoon

Augustinus: Usko, toivo ja rakkaus. Kirjapaja 2004.
”Se mitä sanotaan pahaksi, on itse asiassa hyvän puutetta. Elävien olentojen kehoissakin sairaudet ja haavat ovat terveyden puutetta. Kun sitten nautitaan lääkettä, ei kehossa esiintyvä paha (eli sairaudet tai haavat) siirry jonnekin muualle, vaan se lakkaa… Jos hyvyys vähenee, syntyy pahuutta. Mutta vaikka hyvyys vähenisi miten paljon tahansa, sitä jää välttämättä jäljelle ainakin niin paljon, että oleminen pysyy.”

Kirkkoisä Augustinus (354–430) muotoili kristillisen opin sisällön niin, ettei siihen paljoa ole hänen jälkeensä tarvinnut lisätä. Usko, toivo ja rakkaus on tarkoitettu pieneksi kristinuskon käsikirjaksi.

Kirjasessaan Augustinus esittää muun muassa kuuluisan käsityksensä, jonka mukaan paha on vain hyvän puutetta. Se on yksi harvoja Augustinuksen oppeja, joita tulevat teologit eivät ole yksimielisesti hyväksyneet. Nykyihmisen on myös vaikea hyväksyä oppia viimeisestä tuomiosta, taivaasta ja helvetistä, mistä viime aikoina on taas keskusteltu.

Elämänfilosofiaa Jumalan kunniaksi

Søren Kierkegaard: Filosofisia muruja. Summa 2004.
”Palvelijan hahmo on jumalan tosi hahmo; sillä pohjaton tahtoo — ei pilanpäiten, vaan vakavissaan ja toden teolla — olla yhdenvertainen rakastettunsa kanssa; ja päättäväisen rakkauden kaikkivoipaisuutta on, että se kykenee myös yhdenvertaisuuden saavuttamaan.”

Tanskalainen filosofi Søren Kierkegaard oli 1800-luvun alkupuolella jokseenkin kummeksuttu ajattelija. Tänä syksynä suomeksi ilmestyneessä Filosofisia muruja -kirjasessaan hän pohtii opettajan ja opetuslapsen suhdetta.

Kierkegaardin ajatuksenjuoksu saattaa olla paikoitellen vaikeastikin seurattavaa, mutta se palkitsee kärsivällisen lukijan omaperäisyydellään ja kielellisellä akrobatiallaan. Pohdiskellessaan oppimista Kierkegaard on sitä mieltä, että oppilas on tietynlaisessa epätotuuden tilassa, kunnes vapahtajaan tai lunastajaan vertautuva opettaja kykenee synnyttämään hänessä uuden kyvyn.

Tästä hän pääsee teologiaan ja ihmisen jumalasuhteeseen: kun Jumala toimii ihmisen opettajana ja vapahtajana, hän asettuu Kierkegaardin erikoisen ajatusrakennelman mukaisesti palvelijan rooliin.

Luostarivanhuksen neuvoja

Pyhän Vuoren vanhus Paisioksen opetuksia. Toim. nunna Kristoduli. Kirjapaja 2004.
”Isä, mitä on hengellinen terveys?

— Hengellinen terveys on yhtä kuin puhtaat ajatukset, valaistunut mieli ja puhdistunut sydän, joka pitää jatkuvasti vierainaan Kristusta ja Jumalanäitiä. Oman elämämme ja sisäisten liikkeidemme huolellinen tarkkaaminen sekä rukous auttavat meitä suuresti sielunterveyden saavuttamisessa. Rukous on välttämätön sielun puhdistamiseksi ja ymmärtäväisyyttä tarvitaan ehdottomasti hyvän hengellisen tilan säilyttämiseksi.”

Paisios eli Kreikassa 1924–1994. Lapsena hänen mielilukemistaan olivat pyhien elämäkerrat. Kreikan sisällissodassa hän palveli armeijan radiosähköttäjänä. Sodasta vapauduttuaan Paisios hakeutui luostariin, kuten oli pienestä pitäen suunnitellut.

Paisioksella kerrotaan olleen kyky saada esiin ihmisten parhaat puolet, eli se Jumalan kuva joka meissä kaikissa on.

Nunna Kristodulin toimittama kirja koostuu ortodoksi-isä Paisiokselle tehdyistä kysymyksistä ja hänen vastauksistaan.

Pyhän kaipuu ei lakkaa

Owe Wikström: Pyhän salaisuus. Kirjapaja 2004.
”Voimme havaita erilaisia reaktioita, joilla ihminen puolustautuu oman kuolevaisuutensa ajatusta vastaan. Ei ole harvinaista, että hän kehittää työnarkomanian ja kuvitelman siitä, että hänellä on aivan erityinen ja tärkeä tehtävä suoritettavanaan tässä maailmassa. Tällaisilla kuvitelmilla yritetään oikeastaan peittää ajan kuluminen. Silloin ajasta tulee ihmisen vihollinen paitsi siksi, että se on kuoleman serkku, myös siksi, että se kyseenalaistaa ihmisen erityisyyden...”

Owe Wikström pohtii kirjassaan suuria kysymyksiä: Mikä ihmistä ahdistaa? Miksi pyhän kaipaus ei jätä rauhaan? Miksi uskonnolliset symbolit ja riitit kiinnostavat?

Kun varhainen psykoanalyysi tulkitsi ahdistuksen nousevan alitajuntaan työnnetyistä seksuaalisista vieteistä ja aggressioista, Wikström on sitä mieltä, että nykyihmisen ahdistus on eksistentiaalista. Se syntyy tilanteesta, jossa yksilöllä on näennäisesti koko maailma avoinna ja hän joutuu tekemään olemassaolonsa valinnat yksin, vailla perinteiden ja yhteisön tukea.

Wikström on Upsalan yliopiston uskonnonpsykologian professori, joka tulkitsee kiinnostavasti mm. Sigmund Freudin ja C. G. Jungin uskonnollista ajattelua.