Vuosi on taas kohta takanapäin, valon juhla vihdoinkin edessä. Ainakin me suomalaiset osaamme arvostaa sitä, että Kristuksen syntymäjuhla ajoittuu pimeimmän talven keskelle. Valo tuli pimeyden keskelle, ja juhlimalla tuota valoa me itsekin jaksamme taas tammikuussa jatkaa arkista matkaa.

Monessa perheessä ollaan taas lahjaostosten parissa. Hyvä niin: kyllä varsinkin lasten, miksei aikuistenkin, on mukava saada hyvää mieltä suoraan paketistakin, toivathan itämaan tietäjätkin lahjoja Kristus-lapselle.

Mutta joulun varsinainen sanoma jääköön silti kulutusyhteiskunnan ja ahneuden ideologian ulkopuolelle: ei joulun tarkoitus ole pitää kulutuksen kasvua yllä vaan elää uudelleen valon tuleminen pimeyden keskelle, perheen ja kodin parissa, erossa jokapäiväisestä hyörinästä.

Ehkä tärkein asia joulussa onkin hiljentyminen elämän tärkeimpien asioiden pariin. Kun hälinä hiljenee, kaupat sulkeutuvat ja liikennekin melkein pysähtyy, me saamme kerrankin elää omaa elämäämme ilman pinnallisuuksien tulvaa.

Arjessa kiire estää meitä usein ajattelemasta ja me tulemme ottaneeksi ulkopuolelta vyöryvän informaation vastaan sellaisenaan, jäämättä miettimään sen todellista merkitystä arkielämässämme. Jouluna me olemme kahden elämämme kanssa, ja silloin meillä on hyvä hetki tarkastella sitä, miettiä, mikä elämässämme ja maailmassa on todella tärkeätä.

Pörssikurssit ja politiikan kiemurat, julkkisten yksityiselämästä puhumattakaan, haihtuvat — toivoakseni — ihmisten mielistä, oma perhe ja koti asettuvat tilalle. Olemmehan me loppujen lopuksi itse kukin oman elämämme päähenkilöitä.

Oma vuoteni on ollut vilkas: kirjoja ja artikkeleita, esitelmiä, matkoja. Paljon työtä, jonka vastapainoksi on nyt mukava vetäytyä hiljentymään joulun rauhaan.

Osa työstä on ollut antoisaa ja palkitsevaa, kuten näitten kolumnien kirjoittaminen. Tältä erää kolumnini Vantaan Laurissa kuitenkin loppuvat ja uudet kirjoittajat pääsevät vuoroon. Toivotankin siis Vantaan Laurin lukijoille rauhallista joulua, iloista uutta vuotta ja menestyksekästä vuotta 2005!