Vaikka klovnit ovat varsinaisesti vasta keskiajalta, ei se estä lastenkirjailijaa siirtämään klovnia Jeesuksen syntymäkertomukseen.

Kun keskiajan tarinoissa kuningas tarvitsee narrin tasapainottamaan omaa asemaansa, Max Bolligerin lastenkirjassa Jouluklovni (Lasten keskus 2004) nuori ilveilijä etsii isäntää, jonka myötä saisi elämäänsä viisautta.

Kun taivaalle sitten syttyy ennennäkemättömän kirkas tähti, se on klovnin menoa. Hän alkaa miettiä lahjaa vastasyntyneelle kuninkaalle, mutta huomaa omistavansa vain narrinlakin, kellopelin ja kukan.

Matkalla kuninkaan luokse hän jakaa vähänsäkin pois ilahduttaakseen sairaita lapsia. Ja kuinka ollakaan, klovni saapuu seimelle tyhjin käsin.

Mutta juuri silloin Maria haluaa levittää oljille puhtaan kapalon, ja kaikilla muilla on kädet täynnä tavaraa, paitsi klovnilla. Onni onnettomuudessa, juuri hänen sylissään on tilaa lapselle. Mainiota joulun teologiaa, sillä eikö juuri tässä olekin se paras lahja vastasyntyneelle Vapahtajalle?

Klovni on löytänyt itselleen kuninkaan ja ymmärtää, että juuri tälle lapselle hän onkin matkallaan antanut narrinlakkinsa, kellopelinsä ja kukkansa. Samalla hän on löytänyt sen viisauden, mitä on etsinyt.

Lasten keskukselta on ilmestynyt jälleen Jeesuksen syntymään liittyvä hieno kuvakirja, joka jatkaa mainiosti Seimen ihme (1999) ja Eräänä iltana tallissa… (2003) kirjojen henkeä.