Valtioneuvos Harri Holkerille, 67, kulunut vuosi on ollut raskasta aikaa. Työ Kosovon YK-hallinnon johtajana jäi kesäkuussa kesken sairastumisen vuoksi. Takana on myös vaikea leikkaus, jonka vuoksi hiihtoladuille ei enää ole asiaa.

Helsingin ydinkeskustassa kerrostalon ylimmässä kerroksessa sijaitsevaan toimistoon ei kuitenkaan ole hissiä, eikä Holkeri aio luovuttaa.

— Sana luopuminen ei kuulu sanavarastooni. Olen ollut ennenkin tehtävissä, jotka ovat vaihtuneet toisiksi ja saanut vapaaehtoisesti jättää taakseni eduskunnan ja Suomen pankin. Ei siinä ole mitään ihmeellistä, että elämäntilanteet vaihtuvat.

— Fyysiset rajoitukset täytyy tietysti muistaa, mutta saan olla kiitollinen siitä, että olen harrastanut kuntoliikuntaa — joidenkin mielestä jopa ärsyttävän paljon. Sen ansiosta voin nyt antaa esimerkiksi tämän haastattelun, huomauttaa Holkeri.

Kivellä, kannolla tai puunrungolla

Kun Ville Itälä kutsui Holkerin kokoomuksen kunniapuheenjohtajaksi, hän totesi, että tämän arvomaailmassa perheellä, isänmaalla ja lähimmäisenrakkaudella on keskeinen sija. Nämä arvot ovat Holkerin mukaan kodin luterilaista perintöä.

— Olen haluton puhumaan uskonnollisista näkemyksistäni, koska en halua päästää muita peukaloimaan sisintäni. Mutta seurakuntatyö oli meillä kotona läsnä. Isäni hoiti erilaisia seurakunnan luottamustehtäviä ja äitini oli pitkään Akaan seurakunnan kirkkoväärti eli taloudenhoitaja. Yksi nuoremmista veljistäni on pappi, vaikka hän onkin tehnyt elämänuransa opettajana, selvittää Holkeri.

Uskontoa ei lapsena tuputettu, mutta kirkossa käytiin etenkin juhlapyhinä.

— Nykyisin olen käynyt kirkossa enemmän ulkomailla kuin kotimaassa. Minua kiinnostavat kirkot rakennustaiteena. Joskus kirkossa käynti on toki myös hengellinen elämys, mutta yleensä olen kokenut olevani enemmän Jumalaani lähellä istuessani kivellä, kannolla tai puunrungolla metsässä, Holkeri miettii.

Holkerin katse osuu seinällä olevaan isoon maailmankarttaan ja siellä Brasiliaan, jonka pääkaupungissa Brasiliassa on erityisen mieliin painuva moderni kirkko.

— Siellä on sinisestä mosaiikista tehty kirkko, jossa vierailin 1980-luvulla auringonlaskun aikaan. Kun palasin matkalta kotiin, sanoin vaimolleni, että otetaan ero ja mennään uudestaan vihille siinä sinisessä kirkossa.

Kuka on lähimmäinen?

Lähimmäisenrakkauden arvo ja huoli köyhistä eivät Holkerin elämässä ole uusi asia, vaikka maailmalta saadut kokemukset ovatkin tuoneet siihen uutta syvyyttä.

— Vastustin jo 1960-luvulla Temppeliaukion kirkon rakentamista, koska ajattelin, että rahalla olisi ollut maailman hätää ajatellen parempaakin käyttöä. Jälkeenpäin olen kyllä pyörtänyt sanani. Se on upea paikka.

— Minun elämänkatsomukseni yksi suuri kysymys on, kuka on minun lähimmäiseni. Onko ihmisellä oikeus valita lähimmäisensä?

Holkeri sanoo itse päätyneensä siihen, että valikoiva lähimmäisyys ei ole oikeudenmukaista. Lähimmäisiä ovat yhtä lailla kaukana olevat.

— Selän kääntäminen maailman hädälle ei ole oikein, vaikka en halua tuomita niitä, jotka ajattelevat toisin. Jokaisen on löydettävä itse vastaus lähimmäisyyden kysymykseen.

Nälkä on väkivallan kasvualusta

Kotimaan politiikasta luopumisen jälkeen Holkeri toimi pitkään Suomen pankissa, kunnes häntä pyydettiin kansainvälisiin tehtäviin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana hän on yrittänyt saada aikaan rauhaa Pohjois-Irlannissa ja Kosovossa ja toiminut Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen puheenjohtajana. Siinä tehtävässä hän oli myös 11.9.2001, kun New Yorkin terrori-iskut tapahtuivat.

Terrorismi on Holkerin mukaan vakava asia, mutta sen taustalla on vielä suurempi ongelma.

— Ihmiset ovat itsekkäitä ja valtiot ovat itsekkäitä. Tämä itsekkyys tuottaa maailmaan suuria ongelmia. Niistä suurin on köyhyys ja siihen liittyvä epäoikeudenmukaisuus, nälkä ja taudit.

Holkeri ihmettelee homo sapiensia eli niin sanottua viisasta ihmistä, joka ei pysty ratkaisemaan ongelmaa, joka ei suinkaan johdu ruuan tuotannosta.

— Maailmassa tuotetaan elintarvikkeita riittävästi kaikkien ihmisten tarpeisiin, mutta silti joka kahdeksas ihminen näkee nälkää. Samaan aikaan rikkaissa maissa ongelmana on liikalihavuus ja ylensyönti. Tämäkö on sitä viisautta?

Holkerin mukaan kaikenmerkkiset vallankumoukset sikiävät sosiaalisesta epäoikeudenmukaisuudesta, joka on väkivallan kasvualusta ja käyttövoima.

— Ihminen, jonka aineelliset olot ovat ahdistavat, voi joutua tilanteeseen, jossa mikä tahansa ratkaisu on hänen mielestään parempi kuin olemassa oleva tilanne.

Onko kaikki terrorismia?

Maailmanjärjestö YK on yksi niistä paikoista, joissa yritetään kamppailla itsekkyyttä vastaan ja löytää ratkaisuja maailman ongelmiin. YK:n toimintaa hankaloittaa, että valtiot ajavat omaa etuaan ja osassa niistä katsotaan, että valtio on olemassa vallanpitäjiä varten.

— Meidän länsimainen demokratiamme perustuu siihen, että kansalaiset omistavat valtion. Suurimmassa osassa muuta maailmaa vallassa olevat omistavat mielestään valtiovallan ja kansalaiset ovat olemassa sitä varten, että he pitävät vallassaolijat edelleen vallassa. Jokaista, joka asettaa tämän kyseenalaiseksi, pidetään hankalana, ja terroristituomio tulee herkästi.

Holkeri kehottaakin miettimään, onko kaikki terrorismiksi kutsuttu todella terrorismia. Toisaalta vastausta ei pidä välttämättä kysyä terroristeilta itseltään.

— Olen joutunut katselemaan terroristeja tai terroristimenneisyyden omaavia silmästä silmään ja keskustellut heidän kanssaan. He eivät pidä itseään pahantekijöinä, vaan idealisteina. Heidän mielestään raakuudet ovat oikeutettuja, koska muuten epäoikeudenmukaisiin tilanteisiin ei saada ratkaisua.

Vaikka kaikki terrorismi ei Holkerin mielestä välttämättä olekaan terrorismia, ei terrorismin vastainen taistelu suinkaan ole perusteetonta.

— On olemassa toimintaa, jota ei kerta kaikkiaan voi käsittää. Jotkut itse hyvinvoinnilla mässäilevät ihmiset käyttävät toisten ahdinkoa hyväkseen ja omista sairaista valtaintresseistään käynnistävät ja rahoittavat terrorismia. He saattavat käyttää hyväkseen esimerkiksi uskontoa, joka on monille köyhyyden keskellä eläville ihmisille ainoa toivo ahdingon keskellä.

Uskontoja ei pidä syyttää

Esimerkiksi Pohjois-Irlannissa ja Kosovossa uskonnot ovat Holkerin mukaan pikemminkin konfliktin uhreja kuin syypäitä.

— Vaikka puhutaan protestanteista ja katolilaisista, uskonnot eivät ole syyllisiä Pohjois-Irlannin tilanteeseen. Päinvastoin rauhanprosessissa, jossa minäkin sain olla mukana, kirkonmiehet olivat monta kertaa keskeisessä asemassa. Poliitikkoihin ei sielläkään aina luoteta, mutta tavallinen maalaispappi tai kirkkoherra oli se, jota ihmiset kuuntelivat ja joka pystyi toimimaan rauhan lähettiläänä.

Holkerin mukaan Irlannin tilanteen juuret ulottuvat tuhannen vuoden taakse aikaan, jolloin Englanti alkoi ulottaa valtaansa saarelle. Nykypäivän konfliktin taustalla ovat sosiaaliset, taloudelliset ja historialliset syyt ja osapuolia kuvaavat parhaiten nimitykset unionisti ja nationalisti.

— Unionistit haluavat säilyttää siteen Britanniaan, nationalistit ajavat Irlannin yhtenäisyyttä. Molemmissa on ääriaineksensa, protestanttipuolella niihin kuuluu myös uskonnollisia hurmosliikkeitä, mutta kyse on pienistä ryhmistä.

Kosovossa maan albaaniväestö on suurimmaksi osaksi muslimeja, mutta melko maallistuneita. Pienen serbivähemmistön käytökseen uskonnollisella ääriajattelulla on kuitenkin vaikutusta.

— Esimerkiksi syksyn vaaleissa ortodoksipiispa oli yllyttämässä serbejä vaaliboikottiin. Mutta ei tässäkään kriisissä uskonto ole pääroolissa.

Ääriliikkeet ylläpitävät koston mentaliteettia

Holkerin mukaan ääriliikkeet käyttävät hyväkseen niin uskontoa kuin erilaisia kansallisia tunteita. Ne säilövät kollektiiviseen muistiin vihaa ja vastoinkäymisiä.

— Yksityinen ihminen voi, jos elämä antaa siihen aineelliset edellytykset, antaa anteeksi ja tehdä sovinnon. Mutta kollektiivinen muisti, yhteisöllinen halu ylläpitää menneitä ristiriitoja on hirvittävä asia. Se ylläpitää jatkuvaa koston mentaliteettia.

Ääriliikkeiden on kuitenkin turha toivoa, että väkivallalla saataisiin aikaan pysyvä ratkaisu ongelmiin.

— Jos joku kuvittelee, että pystyy ampumaan viimeisen laukauksen, se on harhakuvitelma. Aina tulee joku joka ampuu takaisin.

Mistä sitten löytyy toivo kriiseissä, jotka ovat jatkuneet ties kuinka kauan?

— Ensinnäkin on turha kuvitella, että maailmassa on mitään lopullista. Toiseksi pitää pyrkiä ratkaisemaan juuri ne ongelmat, jotka ovat tässä ja nyt. Pitää nähdä ne konkreettiset kysymykset, joista ollaan eri mieltä ja etsiä niihin ratkaisua.

Holkeri muistuttaa, että Suomessakin eri heimot kävivät historian alkuhämärissä sotia keskenään, mutta nyt julkaistaan murrekirjoja ja kehutaan kulttuurin rikkautta.

— Maanosamme oli 60 vuotta sitten raunioina ja mikä onkaan tilanne nyt. Euroopan unionin synty on esimerkki siitä, että asioissa voidaan päästä eteenpäin.

Ihmisoikeudet vai valtion oikeudet?

Kosovon operaatio on Holkerin mukaan ”ihmisoikeusmissio”, tärkeä signaali maailmalle, että kansainvälinen yhteisö ei tyydy vain katsomaan asioita sivusta. Jo sen vuoksi operaation kallis hinta on kannattanut maksaa.

Kaikkialla maailmassa ei kuitenkaan noudateta samoja periaatteita ja valtioiden suvereniteetti eli koskemattomuus on usein ajanut ihmisoikeuksien edelle.

— Maailmassa on paljon asioita ja sopimuksia, jotka huulten tunnustuksen tasolla ovat hyväksyttyjä, mutta käytännössä niitä ei silti toteuteta.

— Esimerkiksi lapsityövoiman käyttö ja naiskauppa ovat kiellettyjä, mutta niitä tapahtuu. Afganistanissa talibanin hirmuhallinto lopetti oopiumin viljelyn, mutta nyt se on alkanut uudelleen. Ne ihmiset, jotka unikkoa viljelevät, tekevät sen elääkseen, mutta onko tosiaan niin, ettei kansainvälinen yhteisö pysty järjestämään muuta toimeentuloa? Kosovossa rahat ovat menneet turvallisuuden ylläpitämiseen, mutta tavalliset ihmiset ovat köyhiä, Holkeri mainitsee.

Holkerin mielestä ihmisoikeuksien puolustamisen pitäisi ajaa kaiken edelle.

— Mutta käytännössä suvereenin valtion sisäisiin asioihin puuttumattomuuden periaatteen varjolla usein estetään puuttuminen ihmisoikeusloukkauksiin.

Aseisiin löytyy aina rahaa, mutta ei kehitysyhteistyöhön.

— Jos jossakin päin maailmaa joku alue tai väestöryhmä aamulla riisutaan aseista, niin illalla asekauppa on korjannut tilanteen. Mutta jos jäämme kyynisiksi maailmantilanteen edessä ja ajattelemme, ettei kannata edes yrittää, niin se kyllä kostautuu meille itsellemmekin. Kehitysyhteistyöpolitiikka on tärkeää myös oman kansallisen etumme vuoksi, maailma on sen verran pieni.

Holkerin mukaan myös kansalaisjärjestöjä tarvitaan. Ei sellaisia, jotka keskittyvät kivien heittelyyn kansainvälisissä kokouksissa, vaan niitä, jotka todella auttavat.

— Punainen risti ja Kirkon ulkomaanapu tekevät sellaista työtä, jota itse haluan tukea. Niiden kautta tavalliset ihmiset voivat olla luomassa parempaa maailmaa.

Joulun sanoman ydin

Rauhan ajatus ja pyrkimys hyvään ovat Holkerin mukaan keskeisiä asioita myös joulun sanomassa. Sanoman ytimen hän kuitenkin kiteyttää sanaan toivo.

— Kyllä joulu on minulle ennen kaikkea toivon juhla. Siihen liittyy myös evankeliumin sanoma, Vapahtajan syntymän muistaminen.

— Jouluun kuuluu ajan viettäminen oman perheen parissa. Vaikka olen ollut maailmalla monien muiden juhlien aikana, joulun olen ollut aina kotona.

Pauli Juusela