Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.

Apt. 2:1–4

Kyseinen tekstikohta kertoo meille opetuslasten kokemuksista Pyhän Hengen laskeutuessa ja täyttäessä heidät. Selviä ihmeen merkkejä olivat kohahdus taivaalta ja raju tuulenpuuska, joka täytti koko talon, jossa opetuslapset olivat, sekä laskeutuvat tulenlieskat ja kyky puhua eri kielillä.

Mitä nykypäivänä pitäisi tapahtua, jotta tapahtuma tuntuisi yhtä ihmeelliseltä?

Vantaalla asuessa on huomannut taivaalta kuuluvia kohahduksia niin usein, ettei siihen enää kiinnitä mitään huomioita. Raju tuulenpuuska täyttää asuntomme harva se ilta, kun koneellinen ilmastointi ja läpiveto kohtaavat. Tulenlieskat eivät ole jokapäiväisiä elementtejä, mutta uudenvuoden yönä ei tarvitse kovinkaan pitkälle tähystellä, kun kaiken väristä tulta näkyy yllin kyllin. Erilaisten puhuttujen kielien ja murteiden määrä Vantaalla on suhteellisen suuri ja välillä huomaa ymmärtävänsä sellaista, mitä ei uskoisi edes osaavansa.

Tekstin tärkein anti onkin muualla kuin ihmeissä. Meidän ei tarvitse etsiä ja tarkkailla suuria ja mahtavia merkkejä, vaan uskoa ja luottaa siihen, että Pyhä Henki on kanssamme nyt ja aina, niin kuin Jeesus on meille luvannut.