Jari Saarinen, entinen Meritan rahoitusjohtaja ja tuleva pappi, aloittaa pian työnsä Rekolan kirkossa. Takana ovat vuosien opinnot teologisessa tiedekunnassa ja suuri elämänarvojen remontti.

— Lähdin opiskelemaan teologiaa, koska halusin sivistyä ja kehittyä henkisesti. Halusin syvyyttä omaan ajatteluuni ja elämiseeni. Olin ollut koko työurani yritysmaailman palveluksessa, ja tuntui siltä, että sillä alalla ei ollut minulle enää mitään tarjottavaa.

— Sisäinen arvoristiriitani siitä, mistä tässä maailmassa on kysymys ja mikä siinä on tärkeää, kasvoi liian suureksi. Halusin lähteä etsimään vastauksia kysymyksiini, ja sillä tiellä olen vieläkin, selvittää Saarinen.

Hänen valintaansa vauhditti myös vaimo Kirsti Rinta-Panttila, joka valmistui 1990-luvulla diakonissaksi. Vaimon työskentely asunnottomien ihmisten kanssa ja siitä nousseet keskustelut ja mietteet tukivat Saarisen halua muutokseen.

Saarinen kertoo arvostavansa ihmisten välisessä kohtaamisessa rehellisyyttä ja aitoutta. Kaikkien ihmisten tasa-arvoisuus ja ihmisarvo on noussut hänen etiikkansa kulmakiveksi, samoin kuin syvä kokemus Jumalan armosta, jonka ihminen saa ilman omia ansioita. Jumalan armo on tärkeintä, ja se on olemassa jokaiselle yhtä lailla.

”Saat sen mistä luovut”

— Olen tehnyt elämässäni suuren muutoksen, ja nähnyt, että se kannatti. Elämä kantaa ja Jumala kantaa. Siksi kaikki kivet kannattaa kääntää. Suosittelen kaikille muutosta, koska se avaa aivan uudenlaisia näköaloja koko elämään.

Jari Saarinen pystyy täysin allekirjoittamaan Tommy Hellstenin ajatuksen ”saat sen mistä luovut”. Hän on kokenut sen omassa elämässään todeksi, kuin myös sen, että kyse ei ole vanhan romuttamisesta.

— Kun lähdin opiskelemaan, sain kuulla, että monet työtoverinikin kaipasivat muutosta elämäänsä, mutta eivät siihen syystä tai toisesta pystyneet. Muutos maksaa, siksi se ei ole helppoa. Joutuu luopumaan joistakin isoista asioista. Lisäksi tuttu on aina turvallista ja uusi tuntuu vaaralliselta ja tuntemattomalta.

— Taloudellisesti ajateltuna temppuni oli aivan älytön, mutta olen näinä vuosina huomannut, että ihminen lopulta tarvitsee niin vähän. Joskus taloudelliset paineet tuntuivat raskailta, mutta aina elämä on vienyt eteenpäin ja kaikesta on selvitty.

Saarinen muistuttaa, ettei ikinä olisi pystynyt esimerkiksi tuntemaan uusia tunteita, jos olisi jatkanut vanhan pyörittämistä.

Elämää ei voi hallita

Jari Saarisen opiskelu teologisessa tiedekunnassa ei suurestikaan muuttanut hänen käsitystään Jumalasta. Hän aloitti opintonsa vuonna 1997 ja on opiskellut myös Amsterdamissa.

— Minulle on ollut aina selvää, että Jumala on. Hänen läsnäolonsa ja armonsa elämän joka vaiheessa on elämän perusta. Opiskelu papiksi on kuitenkin kova mylly, jossa ihminen muuttuu. Ajattelun perustat revitään auki.

Saarinen on erityisen huolissaan länsimaisen ihmisen ajattelusta, jossa pitää pärjätä itse, ilman Jumalaa. Kaiken pitää olla omissa käsissä ja elämää pitää hallita.

— Kuitenkaan elämää ei voi mitenkään hallita, eikä tarvitse. Jonain päivänä sen viimeistään huomaa tässä elämässä. Silloin joko katkeroituu, tai lähtee uuteen kasvuun.

Saarisen mielestä rationaalinen ajattelutapa on iskenyt pahimmin juuri Pohjolaan. Mitä etelämmäksi mennään, sen enemmän Jumalan läsnäoloa arjessa sallitaan. Hän on sitä mieltä, että kun Jumalan läsnäolo kielletään, sen tilalle tulee erilaisia asioita ja ihmissuhteita, jotka muka täyttävät tyhjyyttä.

— Ihminen on hengellinen olento, psykofyysinen kokonaisuus, siitä ei pääse mihinkään. Jumalan paikkaa ei mikään muu voi täyttää. Vaikka 1700-luvulta lähtenyt valistuksen aika on maallistanut ihmistä, hengelliset tarpeet eivät poistu.

Nöyrin mielin uuteen työhön

Jari Saarinen on myös opiskellut työnohjaajaksi kaksivuotisessa koulutuksessa hiljattain edesmenneen Martti Lindqvistin ohjauksessa.

— Tämä koulutus auttoi myös näkemään maailmaa uudella tavalla. Työnohjaus on yritysmaailmassa vielä tuntematonta, vaikka tuttua muun muassa sosiaali- ja terveysalalla, Saarinen harmittelee.

Saarinen vihitään papiksi helluntaina Helsingin tuomiokirkossa. Hän astuu uuteen työpaikkaansa kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Työstään hänellä on jo kokemusta paitsi opiskeluajan harjoitteluista, myös sairaalateologin tehtävistä.

— Lähestyn tätä työtä nöyrästi. Koen, että minulla on tilaisuus tavata ihmisiä heidän elämänsä solmukohdissa ja tärkeissä tapahtumissa. Työn ja tapaamisten aitous kiehtoo minua, sillä ehkä juuri tämä puoli puuttui edellisestä työstäni pankissa. Minun oli vaikea hyväksyä sitä, että siellä ihmisillä oli lähinnä käyttöarvo.

Piispa Eero Huovinen vihkii su 30.5. klo 10 Helsingin tuomiokirkossa 14 uutta pappia tehtäviinsä. Heistä viisi sijoittuu Vantaan seurakuntiin: Jari Saarinen Rekolaan, Sari Kokkonen, Tuomo Kahenvirta ja Anna-Kaisa Tenhunen Hakunilaan ja Kaisa Yletyinen Tikkurilaan.

Jari Saarinen vihitään papiksi 30.5. Kuva: Hans von Schantz