Keskiaika alkoi kiinnostaa Markus Hiekkasta 1970-luvulla. Siitä lähtien hän on tutkinut Suomen harmaakivikirkkoja.

— Minua kiinnostaa se, että nämä kirkot ovat niin selkeä keskiaikainen kulttuuriperintöryhmä, jota oli kuitenkin tutkittu suhteellisen vähän ja hajanaisesti.

Kiinnostavimpina ja parhaiten keskiaikaisen asunsa säilyttäneinä kirkkoina Hiekkanen pitää Sauvon, Pernajan ja Ahvenanmaan Finströmin kirkkoja.

— Vantaan Pyhän Laurin kirkossa on vaikuttavaa, että se on säilynyt ulkopuolelta lähes autenttisessa keskiaikaisessa asussa, vaikka kirkko paloikin vuonna 1893. Myös Helsingin pitäjän kirkonkylä on ainutlaatuinen.

— Pyhän Laurin kirkon sisätilat ovat upea esimerkki 1800-luvun tavasta tulkita keskiaikaa. Se on Suomen vaikuttavimpia kirkkointeriöörejä. Kirkon sisällä on myös alkuperäisiä vaikuttavia keskiaikaisia piirteitä, kuten tukipilarien koristelut, Hiekkanen selostaa.

>Rakennusohjelma laadittiin 1400-luvun alussa
Hiekkasen mielestä kivikirkkojen luotettava ajoitus on ensiarvoisen tärkeää, sillä se antaa edellytykset uskottaville tulkinnoille niiden rakennushistoriasta.

— Keskiaikaiset kivikirkot ovat paljastuneet yhtenäisen kirkkopoliittisen päätöksen tuloksiksi. Kirkkojen rakennusohjelma laadittiin 1400-luvun alussa. Useimmat kirkot on pystytty määrittelemään nimettömien arkkitehtien tasolle, mutta useimmissa tapauksissa tiedot kirkon suunnittelijasta ovat niukkoja.

Lähtökohtana on ollut kivikirkko-ohjelman tyyppikirkko, jota sitten muotoiltiin eri paikkakunnilla. Esimerkiksi Itä-Uudellamaalla on kirkkojen rakentamisesta vastannut sama rakennusmestari. Hän on varioinut tiettyä teemaa, ja siksi Itä-Uudenmaan kirkot ovat niin samannäköisiä.

Itä-Uudenmaan kirkoista vanhin on Pernajan kirkko 1430-luvun lopulta, Porvoon kirkko rakennettiin 1440-luvulla, Sipoon kirkko ja Vantaan Pyhän Laurin kirkko ovat 1450-luvulta ja Pyhtään kirkko rakennettiin 1460-luvulla.

Suurin osa Itä-Uudenmaan keskiaikaisista kivikirkoista on paljastunut iänmäärityksessä nuoremmiksi, kuin mitä on luultu. Poikkeuksena on Vantaan Pyhän Laurin kirkko, jonka 500-vuotisjuhlia vietettiin vuonna 1994 noin 40 vuotta liian myöhään.

— Olisi mielenkiintoista päästä tekemään arkeologisia kaivauksia Pyhän Laurin kirkon lattian alle. Kaikissa muissa Itä-Uudenmaan keskiaikaisissa kivikirkoissa tällaisia arkeologisia kaivauksia on jo tehty, suunnittelee Hiekkanen.

Puulustoajoitus kertoo kirkon tarkan iän

Keskiaikaisten kivikirkkojen iänmäärittämisen perusta on kirkon pientenkin osien systemaattinen läpikäynti ja analysointi, joiden tuloksena määritellään kirkkoryhmiä. Näistä voi sanoa, että ne on rakennettu samanaikaisesti. Ajoituksessa käytetään historiallisia lähteitä keskiajalta sekä luonnontieteellisten menetelmien antamaa apua.

— Paras ja tarkin iänmäärittämiskeino on puulustoajoitus, joka perustuu kirkkojen puulustojen analyysiin. Tosin esimerkiksi Vantaan Pyhän Laurin kirkossa puulustoanalyysi ei ollut kirkon tulipalon vuoksi mahdollista, vaan sen iän määrittäminen perustuu keskiaikaisiin lähteisiin, Hiekkanen kertoo.

Puulustoanalyysissä vertaillaan samaan aikaan kasvaneiden puiden vuosilustojen leveyksiä toisiinsa. Analyysi perustuu siihen, että esimerkiksi koko Etelä-Suomessa männyillä on ollut tiettynä vuonna samanlaiset kasvuolosuhteet ja tämä jättää samanlaisen kasvujäljen kaikkiin mäntyihin.

— Puiden kasvamisajankohtaa lähdetään selvittämään nykyajasta. Otetaan kairanäyte vanhasta kasvavasta männystä. Suomesta löytyy yli 300-vuotiaita mäntyjä. Niiden perusteella on mahdollisuus päästä 300 vuotta taaksepäin, selvittää Hiekkanen.

Kun tiedetään, että puun viimeinen vuosilustokasvu on vuodelta 2003, pystytään saamaan absoluuttinen sarja taaksepäin, vaikkapa 1700-luvun alkuun asti. Siitä päästään taaksepäin niin, että tiedetään millainen tämä 300 vuoden puulustosarja useista puista on ollut.

— Tällaisen järjestelmän myötä olemme tällä hetkellä jossain 900-luvulla, kertoo Hiekkanen.

Hiekkanen ottaa esimerkiksi rakennuksen, josta tiedetään, että se on rakennettu 1800-luvun alussa. Rakennuksen tarkka ikä saadaan selville kairaamalla näyte rakennuksen hirsistä ja vertaamalla sitä tiedossa oleviin puulustosarjoihin.

Hautausmaata käsittelevä kirja valmisteilla

Markus Hiekkanen on parhaillaan mukana Helsingin pitäjän kirkon hautausmaata käsittelevän kirjan kirjoittajaryhmässä.

— Siitä tulee kokoomateos, jossa on useita kirjoittajia, ja jossa Helsingin pitäjän kirkon hautausmaan monivaiheinen ja monimuotoinen hautaamiskulttuuri kirjoitetaan yksiin kansiin.

—Minä käsittelen kirjassa keskiaikaista hautauskulttuuria ja keskiaikaista kirkkomaata. Osana tätä työtä pohdin vähän käsiteltyä kysymystä, mihin Helsingin seudun asukkaat hautasivat ensimmäiset vainajansa.

Hiekkanen tutkii parhaillaan Suomen akatemiassa Suomen vanhimpien kirkkojen ympäristöjen muutoksia keskiajasta nykyaikaan. Kirkkomaa on ollut keskiajalla melko pieni, mutta yhtä tärkeä kuin kirkkokin.

— Toivoisin pääseväni tekemään joskus arkeologisia tutkimuksia Pyhän Laurin kirkon keskiaikaiselle kirkkomaalle, sanoo Markus Hiekkanen.

Uusi siunauskappeli sopii kirkonkylään

Markus Hiekkanen on tutustunut Helsingin pitäjän kirkon hautausmaan uuteen Polku-nimiseen siunauskappeliluonnokseen.

— Kun katsoin luonnoksen pienoismallia, niin se on mielestäni hyvin onnistunut ratkaisu. Se istuu hienotunteisesti Pyhän Laurin kirkon ja vanhan pappilan maisemaan.

Vaikka siunauskappeli on laaja, niin se suhteutuu Hiekkasen mukaan lempeästi ympäristöönsä, koska siinä on käytetty keveiltä vaikuttavia rakennusmuotoja.

— Jos haluaa olla puhdasoppinen, niin jokainen kajoaminen kulttuurimaisemaan rikkoo sitä. Mutta Pyhän Laurin kirkko, pappila ja kirkonkylä eivät ole museo. Uusi siunauskappeli jatkaa tämän paikan 750 vuotta vanhaa rakennusjatkumoa perustellulla ja uskottavalla tavalla. Kirkon maisemaa se ei riko.

Hiekkanen näkee Polku-luonnoksessa ja Pyhän Laurin kirkon rakenteissa joitakin samanlaisia vihjeitä, mutta suoranaisia yhtymäkohtia niillä ei onneksi ole.

— Kirkko on rakennettu 1450-luvulla ja siunauskappeli rakennetaan 2000-luvun alkupuolella. On tarpeetonta yrittää tehdä keinotekoisia siltoja niiden välille.

Suurin osa Itä-Uudenmaan keskiaikaisista kivikirkoista on paljastunut luultua nuoremmiksi. Poikkeuksena on Pyhän Laurin kirkko, joka on noin 40 vuotta aiemmin arvioitua vanhempi, kertoo tutkija Markus Hiekkanen. Kuva: Markku Mattila