Pikkupojasta lähtien eri kuoroissa laulanut Touko Vähäkylä ei kauaa empinyt Hämeenkylän seurakunnan kanttorin Pekka Soranummen pyydettyä häntä ja hänen veljeään yli vuosi sitten uuteen kamarikuoroon.

Kutsun välittäjänä toimi Toukon äiti, joka kuuluu seurakunnan kirkkokuoroon. Toukon veli oli myös aluksi mukana kuorossa, mutta hän joutui jättämään harrastuksen lähdettyään muualle opiskelemaan.

— Pekka on innostava johtaja, hän pitää ryhmää kasassa ja tekee laulamisen mielekkääksi. Kuoron porukka on muutenkin hyvä, kaikki tulevat juttuun keskenään, Touko kehuu.

Kamarikuorossa on liki parikymmentä nuorta aikuista. Osa heistä on ollut aiemmin Soranummen vetämässä Temppeliaukion kirkon kuorossa.

Sibelius sykähdyttää

Valon kaiku hakee Touko Vähäkylän mukaan vielä suuntaansa, mutta pyrkimyksenä on mahdollisimman korkea taso joka suhteessa. Uusia jäseniä on seulottu tarkasti, ja suurin osa onkin laulanut aiemmin jossakin kuorossa.

— Olemme keskustelleet kuoron identiteetistä, millaista musiikkia haluamme esittää. Tärkeimpänä pointtina on kuitenkin yhdessä laulaminen, siitä syntyvä hyvä tunnelma.

Kamarikuoro on harjoitellut syksyn aikana klassisia joulusävelmiä joulukonsertteja varten. Mukana on ollut myös pari modernimpaa kappaletta Einojuhani Rautavaaralta ja Jouko Linjamalta.

— Joulu on kuoron sesonkiaikaa. Yllättävää on, miten tutut joululaulut jaksavat yhä innostaa. Esimerkiksi Sibeliuksen En etsi valtaa, loistoa tuntuu aina yhtä sykähdyttävältä, Touko kertoo.

— Musiikin avulla pääsee hyvin joulutunnelmaan, ja samalla voi kuunnella omaa sisintään.

Laulusta tasapainoa

Ammattikorkeakoulu Stadiassa sosiaalialaa opiskelevan 23-vuotiaan Touko Vähäkylän mielestä lauluharrastus tasapainottaa elämistä ja vie ajatukset pois arkisesta puurtamisesta. Mukavaa on myös, että tyttöystäväkin on mukana kuorossa.

Kuorossa laulaminen on Toukolle luontevaa, sillä hän on ehtinyt olla jo monessa eri kuorossa. Ensimmäinen niistä oli arvostettu Cantores Minores, johon hän liittyi 8-vuotiaana.

— Välillä olin kolmessakin kuorossa yhtä aikaa, mikä oli jo vähän liikaa. Tällä hetkellä olen kamarikuoron lisäksi mukana vanhojen lukiokavereitteni perustamassa kuorossa.

Toukosta on ollut hauska huomata, miten Suomessa on nykyään oikea kuorolaulamisen buumi. Hänestä meillä on paljon hyvätasoisia kuoroja, joten laulajilla on, mistä valita.

Kuorotoiminnan lisäksi Touko on harrastanut musiikkia muutenkin. Hän aloitti neljävuotiaana viulunsoiton, mutta lopetti sen lukion viimeisenä vuonna.

Perhe koossa jouluna

Joulu on Touko Vähäkylälle tärkeä juhla: hän viettää aaton äitinsä ja neljän veljensä kanssa lapsuudenkodissaan Hämeenkylässä. Hän itse asustaa nykyisin Helsingissä.

— Kun on iso perhe, on kiva olla yhdessä edes jouluna. Yhteiset tapaamiset harvenevat koko ajan, kaikilla on niin omat menonsa.

Toukon perheen joulu on hyvin perinteinen kirkossakäynteineen, saunoineen ja jouluruokineen.

— Tähän asti aattona on käynyt joulupukkikin, mutta katsotaan, miten käy tänä jouluna, hän sanoo hymyillen.

Toukon mielestä joulussa on hyvää erityisesti se, että ihmiset voivat pysähtyä kaamoksen keskellä hetkeksi nauttimaan yhdessäolosta ja herkuttelusta.

— On ikävää, jos joulu menee liialliseksi hössötykseksi, eikä pystytä rauhoittumaan. Sellaisesta on joulutunnelma kaukana.