Niinhän se mielessä yhdistyy. Ja kuitenkaan jouluevankeliumissa kukaan ei ole kotona.

Maria ja Joosef eivät ole kotona. He tekevät hankalaa matkaa. Koti tuntuu utopialta, kun ei edes tiedä, missä nukkuisi seuraavan yön. Entä jos heidän esikoisensa syntyy taivasalle? Millä häntä lämmittää kylmässä yössä? Millä suojella?

Paimenet eivät ole kotona. He ovat töissä. Vartiomassa toisten ihmisten lampaita. Työssä, joka on raskasta, välillä vaarallista, eikä kovin hyvin palkattuakaan. Työ vie heidät öiksi pois kotoa vaimon ja lasten luota. Ja kedolta heidät lähetetään vielä ihan muualle ihmettä etsimään.

Tietäjät eivät ole kotona. He matkaavat kauas pois omilta konnuiltaan. Hakemaan toivoa ja rauhaa vieraasta maasta.

Eivät edes taivaan enkelit ole kotona. Heidät lähetetään pimeään yöhön maan päälle. Tuomaan viestiä väsyneille, pimeässä valvoville, ikävöiville ja pelkääville ihmisille.

Kukaan ei ole kotona. Jokaisen elämä on vienyt jonnekin muualle. Ei puhettakaan seesteisestä idyllistä. Ja sinne Jeesus syntyy, keskelle erilailla matkaa tekeviä ihmisiä. Mikään ei ole valmiina, komerot eivät ole siistejä, ihmiset eivät ole levänneitä ja tyytyväisiä. Se ei kuitenkaan estä joulua muodostumasta heidän elämäänsä. Päinvastoin, uskon, että Vapahtaja syntyy juuri sinne, missä ihmiset ovat eksyksissä, missä kaivataan ja tarvitaan.

Olen kuunnellut haikeaa pohjasävyä, joka soi kaikista kauneimmissa ja rakkaimmissa joululauluissa. Minulle se kertoo koti-ikävästä, ikävästä lapsuuden jouluun. Se kertoo ikävästä siihen, joka oli, tai jota ei ikinä ole ollut, tai ylipäänsä ikävästä sellaiseen, mikä on täydellistä, valmista ja ehjää. Meidän elämämme on keskeneräistä, matkalla olevaa ja monella tavalla rikkinäistä. Joululaulujen maailma on kuin kaunis kuvajainen. Juuri kun sen luulee saavansa käteen, se rikkoutuu. Mitä enemmän siihen pyrkii, usein sitä kipeämmin pettyy.

Helpotti kun annoin koti-ikävälle nimeksi ”taivasikävä”. Tunnustin, että täällä maan päällä ei voi koskaan olla kokonaan kotona. Vasta taivaassa on täydellistä. ”Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas, ihana on sielujen toiviotie. Maailman kautta kuljemme laulain, taivasta kohti matka vie”, virsi 30.

Me kuljemme inhimillistä matkaa. Matka pitää sisällään iloa ja surua, erehdystä ja oppimista. Olemme lähteneet menetetystä paratiisista. Siitä on jäljellä enää haikean kaunis tietoisuus sisällämme. Sisällämme on myös toivo määränpäästä. Kuljemme kohti taivasta, jossa vihdoin olemme perillä, kokonaan ja ehjästi kotona.

Ja tälle matkalle Jeesus syntyy matkakumppaniksi, turvaksi ja opastajaksi.

Vantaankosken seurakunnan pappi Jouluaamuna kirkoissa juhlitaan vastasyntynyttä Jeesus-lasta. Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 98: 1–4, Jes. 9: 1–6, Hepr. 1: 1–6 tai Room. 1: 2–4 ja Luuk. 2: 1–20.