Joulukuusen historia on lyhyt verrattuna joulujuhlaan, jota varhaisimman tiedon mukaan ruvettiin viettämään Roomassa Jeesuksen syntymäjuhlana vuonna 354.

Varhaisimmat tiedot joulupuusta ovat Saksasta. Vuonna 1419 Freiburgin sairaalaan pystytettiin joulupuu, joka oli koristettu omenilla, päärynöillä ja paperikoristeilla. Joulupuu yleistyi Saksassa ensin ylhäisöpiireissä ja vasta 1800-luvun lopulla koko kansan keskuudessa. Englannissa käytettiin jouluna ikivihreitä mistelin ja piikkipaatsaman oksia, kunnes kuningatar Viktorian saksalainen puoliso, prinssi Albert, toi joulukuusen hoviin.

Joulukuusen esikuva

Joulupuun esikuva oli keskiaikaisissa joulun paratiisinäytelmissä esiintynyt vertauskuvallinen elämänpuu. Joulupuuta nimitettiin ensin siunausta tuovaksi lehväksi tai Kristuksen puuksi. Lehvä ei ollut välttämättä kuusi vaan mikä tahansa ikivihreä pensas tai puu. Joulupuun käyttö joulukoristeena levisi Euroopassa hiljalleen, tosin roomalais-katolisissa maissa joulupuun korvasi seimiasetelma.

Virossa Tallinnan raatihuoneen edessä oli joulukuusi jo vuonna 1441. Ruotsissa vanhin maininta joulukuusesta on 1700-luvulta. Suomen ensimmäinen tunnettu joulukuusi oli paroni von Klinkowströmin perheessä Helsingissä vuonna 1829.

Syntinen koriste?

Joulukuusi tuli tunnetuksi Ruotsissa ja Suomessa 1800-luvun lopulla. Joulukuusen yleistymiseen vaikutti kuva, jonka sanottiin esittävän Martti Lutherin perhettä joulukuusen äärellä vuonna 1536 Wittenbergissä. Suomessa kuva julkaistiin Kyläkirjaston kuvalehdessä vuonna 1878, ja siihen liittyi kirjoitus ”Lutheruksen joulukuusi”.

Todellisuudessa Luther ei koskaan nähnyt joulukuusta, mutta piirroskuva ja tarina tasoittivat joulupuun tietä. Mutta monissa maissa, myös Suomessa, oli kiivaita uskovaisia, joiden mielestä joulukuusi oli syntinen koriste. He jäivät tappiolle, sillä enemmistön mielestä Lutherin esimerkki ei voinut olla väärä.

Tavalliselle kansalle joulukuusi tuli tutuksi kansakoulun joulujuhlissa, joita sanottiin pitkään kuusijuhliksi. Siellä moni näki elämänsä ensimmäisen koristellun joulukuusen. Kuusessa oli jokunen omena, piparkakku, kynttilä, lasten askartelemia koristeita ja tähti latvassa. Kuusijuhlassa koululaiset esittivät ohjelmaa, ja sinne tultiin koko kylän voimin, joten kodit saivat mallia joulunviettoon.

Kuusi katossa

Säätyläiskodeissa joulukuuset olivat suuria ja oksilla oli kalliita, saksalaisia koristeita, kimaltelevia palloja ja käpyjä. Oli ostettuja omenoita ja karamelleja. Kuusen latvassa oli tähti tai enkeli. Suosittuja olivat lippurivistöt ja joulukuusta kiertävä raamatunlausenauha eli marsalkanvyö, jossa luki ”Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa ja maassa rauha, ihmisillä hyvä tahto”.

Vähävaraisissa kodeissa joulukuusi oli pieni, ja maalla se ripustettiin kattoon. Näin selittyvät joululaulun säkeet ”…sitten leikitellään kuusen alla…” Pienissä kaupunkiasunnoissa käytettiin pöytäkuusta. Kuusi saatettiin laittaa lanttuun koverrettuun reikään. Puinen ristikkojalka otettiin käyttöön isoille kuusille.

Nykyisen kuusenjalan voi täyttää vedellä. Tarjolla on myös muovikuusia allergisille tai neulasten imuroimista inhoaville. Jotkut pitävät vain parveke- tai pihakuusta, jossa loistavat värivalot. Tavarataloissa on osastot täynnä erilaisia koristeita. Joulukuusi on kuitenkin pitänyt pintansa monenlaisten muutosten keskellä.

Koristeiden symbolikkaa

Joulukuusen kristillinen symboliikka kertoo, että ikivihreä kuusi kuvaa Kristusta, lakastumatonta elämänpuuta, ikuisen elämän antajaa. Lippunauha muistuttaa siitä, että Jeesus syntyi kaikille maailman kansoille. Koristepallot kuvaavat paratiisin elämänpuun hedelmiä. Kynttilät symboloivat elämää ja kuolemattomuutta. Tähti tuo mieleen Jeesuksen syntymän aikoina taivaalla näkyneen tähden, joka joulukertomuksen mukaan johdatti itämaan tietäjiä.