Tyttö katselee ikkunalla kiipeilevää kärpästä, tukka pörrössä, mummon vanha alushame päällään. Pohdiskelee: ”Äiti, kyllä minä muistan, kun olin sinun vatsassasi. Siellä minä seisoin lapsivedessä. Joskus minä palelin, kun sinä pidit kylmällä ilmalla suutasi auki.” Pieni muistelija epäröi, mutta toteaa kuitenkin vielä: ”Oli siellä kalojakin.”

Kärpänen surraa. Lapsi uppoutuu taas ajatuksiinsa.

Tänä syksynä kuoli amerikkalainen mediatutkija ja opettaja Neil Postman, joka hätkähdytti 1980-luvulla kirjallaan Lyhenevä lapsuus. Postman ennusti, että lapsuus sellaisena kuin se nykyisin käsitetään, tulee lyhenemään ja lopulta katoamaan. Raja aikuisuuden ja lapsuuden väliltä häviää.

Elämme 2000-lukua ja kuinka ollakaan: puemme jälkikasvumme potkuhousuvaiheen jälkeen pieneksi aikuiseksi, kiittelemme yksin pärjäämistä, omatoimisuutta ja koneosaamista. Taaperomme haluttaisiin elinkeinoelämän taholta tietotekniikan piiriin jo päiväkodeissa. Ja aikaisemmin koulun penkille.

Lapset tuntuvat tietävän aikuisten maailmasta enemmän kuin aikuiset lasten maailmasta. Leikit kopioituvat suoraan televisiosta, kun leikitään seksi- ja väkivaltaleikkejä. Katso, miten lapsi leikkii, niin näet millaisessa maailmassa elät, niinhän se oli?

Kuusi prosenttia 12-vuotiaista suomalaistytöistä on ollut jo yhdynnässä (HS 7.11). Pelottavaa.

Virikkeitä on tarjolla paljon ja vanhemmat tahtoisivat toki suoda lapselleen kaiken hyvän. Pienokaiselle itselleen riittäisi kuitenkin vain lupa elää rauhassa sisäistä kutsumustaan olla lapsi.

Liialliset virikkeet aiheuttavat häiriöitä aivoissa ja suuret elämykset ovat usein vain ahdistavia. Pienet arkielämykset sen sijaan opettavat lasta valmistautumaan elämään, löytämään omat selviytymistaitonsa. Koneita käyttämällä oppii vain koneenkäyttäjäksi — ihmissuhteiden opettelemiseen tarvitaan runsaasti vuorovaikutusta. Ja omaehtoiseen ajattelemiseen tarvitaan aikaa.

”Äiti, minä menen isona Nuuskamuikkusen kanssa naimisiin. Hän on hyvä mies, ei syö räkää eikä paukuttele. Me asumme hienossa linnassa ja sinä saat tulla sinne — kyökkipiiaksi!”

Jippii!

perhekerho-ohjaaja