”Herra, kuule rukoukseni, ota vastaan pyyntöni! Sinä uskollinen, sinä vanhurskas, vastaa minulle!” Tuomiosunnuntain psalmitekstissä kirjoittaja pyytää Jumalaa kuulemaan, vastaamaan rukoukseen. ”Voimani ovat lopussa, sydämeni jähmettyy. Sinuun minä turvaan — osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta.”

Tekstistä nousee esille ahdistunut ihminen. Yksinäinen, vihollisten käsiin joutunut.

Psalmin tekstistä löytää itsensä varmaankin jokainen tämän päivän aikuinen: ”voimani ovat lopussa”. Arkielämän kiireissä tuntuu, että sydänkin jähmettyy, kun mennään vain tutusti rutiinilla eteenpäin. Ei osata pysähtyä ja levähtää. Kuitenkin meissä elää tunne, että elämästä puuttuu jotain.

”Sinun puoleesi minä käännyn — opeta minulle tiesi, jota kulkea! Sinun luonasi olen turvassa. Sinä olet minun Jumalani — opeta minua täyttämään tahtosi.”

Luther opetti meille omalla rukouselämällään, että hyvin rukoiltu työ on jo puoliksi tehty. Rukoukseen käytetty aika ei ole hukkaan heitettyä aikaa. Voikin kysyä mitä pidän tärkeänä elämässäni? Mitkä ovat aarteeni? Täyttääkö päiväni jatkuva meneminen paikasta toiseen? Vai maltanko edes hetkeksi pysähtyä ja pyytää: ”opeta minulle tie, jota kulkea!” Löytyykö elämästäni aarteita, joista voin iloita tässä ja nyt. Vai ovatko ne sellaisia, joita täytyy piilotella, ettei kukaan vie niitä tai etteivät ne vahingoitu.

Taivaallisella Isällämme on jotain hyvin rakasta ja tärkeää, jota hän haluaa suojella kaikelta pahalta. Se on ihminen — sinä. Hänen suojassaan ei kenenkään tarvitse pelätä. Hän antaa meille turvan. Hän kuulee meitä, kun me sitä häneltä pyydämme.

”Sinä olet minun Jumalani, opeta minua täyttämään tahtosi.”

Hämeenkylän seurakunnan nuorisotyön ohjaaja Ensi sunnuntai on tuomiosunnuntai ja kirkkovuoden viimeinen sunnuntai, jolloin aiheena on Kristus, kaikkeuden Herra.

Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 143: 1–10, Dan. 12: 1–3, Ilm. 20: 11 ja 21: 1 sekä Matt. 25: 31–46.