Kirkon historiassa Naiset ovat tuoneet toisilleen toivoa
Historian merkkihenkilöinä pidetään useimmiten miehiä. Uskonnon alueella naisetkin ovat päässeet julkisuuteen. Naishistorian tuntija ja kirkon 2003 kulttuuripalkinnon saaja Päivi Setälä sanoo, että tärkeitä uskonnollisia vaikuttajia ovat olleet myös tavalliset naiset.
Kirkon kulttuuripalkinnon myöntämisperusteiden mukaan professori Päivi Setälä on laaja-alainen suomalainen kulttuurivaikuttaja, joka on antanut merkittävän panoksen tämänvuotiseen Pyhän Birgitan syntymän 700-vuotisjuhlan viettoon.
Historian tutkija Setälä paneutui perusteellisemmin Pyhään Birgittaan sen jälkeen, kun hän oli ensin innostunut naistutkimuksesta ja -historiasta.
— Kun 1970-luvulla tein antiikin Rooman elinkeinoelämään liittyvän väitöskirjani, ei Suomessa tiedetty naishistoriasta vielä mitään. Tilanne muuttui vasta seuraavalla vuosikymmenellä.
Naisnäkökulma avautui Setälälle 1980-luvulla kahdesta suunnasta. Ensinnäkin hän oli jäsenenä komiteassa, joka selvitti naistutkijoiden uralla etenemisen esteitä.
— Tuolloin vain kuusi prosenttia professoreista oli naisia, nykyään meitä on sentään kolmekymmentä prosenttia, Setälä tiivistää aikojen muutoksen.
Toinen vahva virike oli Amerikan-matka, jonka tuliaisina Setälä toi mukanaan laajan naishistoriateosten kirjaston. Sitä hän saattoi käyttää omissa ja oppilaittensa tutkimusprojekteissa.
Maria
Nykyisyyden ja menneisyyden naisia koskevien kysymystensä kanssa Päivi Setälä päätyi 1990-luvulla ensin naishistorian professoriksi ja toimi sittemmin Suomen Rooman instituutin Villa Lanten johtajana.
Roomassa, roomalaiskatolisen kirkon keskuspaikassa ja koko kristillisen kirkon syntysijoilla, Setälä löysi harrastuksekseen neitsyt Marian.
— Raamatun teksteissä Jeesuksen äiti Maria mainitaan harvoin, mutta silti juuri hänellä oli ratkaiseva merkitys siinä, että kristinuskosta tuli voittajauskonto. Kirkko teki aikanaan hyvän keksinnön, kun se kehitti Maria-kultin.
Sen jälkeen kun kristinuskosta oli tullut valtionuskonto, Marian asemaa vahvistettiin kirkolliskokouksen päätöksillä. Kristuksen synnyttäjästä tuli myös Jumalan synnyttäjä, taivaan kuningatar, ja lopulta ainainen neitsyt.
Tunteet
Surun ja kuoleman kanssa kamppailevat ihmiset, ja varsinkin naiset, saattoivat löytää Mariassa kohtalotoverin, sisaren ja ystävän, joka oli kokenut äärimmäisen epätoivon, poikansa kuoleman ristillä.
— Suru lapsen kuolemasta oli yleinen menneinä aikoina, jolloin joka kolmas lapsi kuoli synnytyksessä tai aivan pienenä. Lapsensa menettänyt sai lohtua siitä, että saattoi rukoilla neitsyt Mariaa, Setälä kertoo.
Setälä korostaa, että nimenomaan se, että Maria tarjosi mahdollisuuden käsitellä tunteita, auttoi ihmisiä sisäistämään kristinuskon.
— Ulkonaisesti Maria tuli antiikin naisjumalien tilalle myös siten, että Maria-kirkkoja rakennettiin entisten temppeleiden päälle, esimerkiksi Roomassa Minervan ja Efesossa Artemiin temppelin päälle.
Setälän mukaan jokainen yhteisö tarvitsee omat pyhät paikkansa, ja pyhät paikat ovat aina saaneet ihmisiä liikkeelle.
— Pitkään naisilla ei ollut tunnustettua yhteiskunnallista asemaa, ja niinpä ainoa heille mahdollinen yhteisöllisen kokoontumisen muoto oli kirkko ja kirkonmäki.
Birgitta
Nykyinen paavi Johannes Paavali II auttoi Päivi Setälää tekemään yli tuhannen vuoden hypyn Mariasta 1300-luvulla eläneeseen Pyhään Birgittaan.
Vanhoillisena pidetty paavi täydensi Euroopan kolmen miessuojeluspyhimyksen joukkoa vuonna 1999 kolmella naissuojeluspyhimyksellä. Pyhä Birgitta on heistä yksi. Toiset ovat Italian suojeluspyhimys ja kirkon opettaja Katariina Sienalainen ja Auswitchissä kuollut filosofinunna Edith Stein.
— Birgitta oli Marian tuntija niin kuin nykyinen paavikin. Valinnassa saattoi painaa myös kirkkopolitiikka. Ruotsalaisen Birgitan saama asema vahvistaa pohjoismaiden luterilaisten kirkkojen yhteyttä äitikirkkoon, Setälä toteaa.
Näyt
Kuninkaalliseen sukuun kuulunut Birgitta muutti leskeksi jäätyään Roomaan. Siellä hän oli merkittävä poliittinen ja uskonnollinen vaikuttaja kuolemaansa saakka, kaikkiaan parinkymmenen vuoden ajan.
— Menneisyydessä nainen on ollut aina ensin yhteiskuntaluokkansa jäsen, ja vasta sitten sukupuolensa edustaja. Vaikka keskiajalla naisten oli mentävä joko naimisiin tai luostariin, saattoi heistä leskeksi jäätyään tulla itsenäisiä toimijoita, selittää Setälä.
Birgitan työväline olivat näyt. Niitä hän kirjoitti muistiin ja selosti kuulijoilleen, ja niissä Jumalan ymmärrettiin ilmoittaneen tahtonsa.
Tehdessään pyhiinvaellusmatkan Pyhälle maalle Birgitta näki näkynsä Kristuksen syntymästä.
— Näyssä ei ollut mitään realismia. Jostakin tuli ihmeellinen valoilmiö, jonka eteen Maria polvistui. Tämän näyn mukaisesti länsimainen taide on maalannut Kristuksen syntymää. Sen sijaan Birgitan näky Kristuksen kuolemasta Golgatalla oli realistinen, siinä ruumis mädäntyy ja haavat näkyvät.
Kristuksen viisi haavaa näkyvät symbolisesti myös birgittalaissisarten päähineiden nauhassa.
Eurooppalaisuus
Roomassa Setälä oivalsi, että on eurooppalainen kristitty.
— Eurooppalaisilla on pitkään ollut sama Raamattu ja Jumala, ja myös samantapainen koulutus, länsimainen taide… Moni osaa ulkoa raamatunlauseita, vaikkei tiedäkään niiden olevan peräisin Raamatusta.
Setälän mukaan kristinusko ei vain yhdistä eurooppalaisia, vaan on eurooppalaisuutta.
— Kaksituhatta vuotta vanha perinne on niin pitkä, ettei kukaan pysty ottamaan sitä pois. Kulttuurin muuttaminen on hyvin hidasta. On arvioitu, että asenteenmuutos vie neljä sukupolvea, siis sata vuotta.
Esimerkkinä siitä, ettei kulttuuri muutu edes hallitsijan mahtikäskyllä, Setälä mainitsee luterilaisen uskonpuhdistuksen. Suomalainen perimätieto ei noin vain unohtanut tutuiksi tulleita pyhiä ihmisiä.
— Pirjoa tai Pirkkoa, siis keskiaikaista Birgittaa, muistettiin 1700-luvulla Karjalassa ja 1800-luvulla Hämeessä. Maria-eetos oli niin ikään hyvässä muistissa syrjäseuduilla 1800-luvulla.
Eurooppalaisen kristillisyyden Maria-keskeisyys näkyy myös siinä, että EU:n lippuna on neitsyt Marian lippu.
Setälä arvelee, että yhdentyvässä Euroopassa se, joka ei tiedä mitään Mariasta tai Birgitasta eikä suhtaudu kunnioittavasti toisen — ehkä hieman erilaiseen — vakaumukseen, voi huomata olevansa ”aivan maalainen”.
Jäsennys
Päivi Setälä on kirjoittanut historian naisia käsittelevissä kirjoissaan monista muistakin merkkinaisista. Kotonaan Helsingissä hänellä on maalaus, joka esittää Vittoria Colonnaa.
— Vittoria oli Birgitan tapaan leski. Hän oli Michelangelon aikalainen, tämän hyvä ystävä ja hieno runoilija. Ystävät kirjoittelivat toisilleen hengellisiä sonetteja.
Erityistä Vittoriassa oli se, että hän kannatti luterilaisen uskonpuhdistuksen aatteita katolisessa ympäristössä.
— Kuolemansa jälkeen Vittoriaa syytettiin harhaoppisuudesta, mutta häntä ei sentään tuomittu. Vittorian ansiosta, tai ilman sitä, uskonpuhdistusta toteutettiin myös katolisessa kirkossa.
Monien nimeltä tunnettujen naisten lisäksi myös aivan tavalliset naiset ovat olleet tärkeitä uskonnollisia vaikuttajia.
— Euroopan historiassa hyvä mies on ollut hyvä kansalainen, ja hyvä nainen hyvä kristitty. Tämä ajattelutapa näkyy vielä nykyäänkin siinä, että kirkossa käyvät nimenomaan naiset, Setälä tulkitsee.
Entisaikoina naiset ovat olleet kotona, kun miehet ovat olleet ”ties missä metsällä”.
— Lasten kanssa työtä tehdessään naiset ovat pitäneet huolen, että lapset ovat oppineet vuotuisen ajantiedon lisäksi myös kirkkovuoden pyhät, ja saaneet siten jäsennystä elämäänsä.
