Lauri Vartiaisen työpaikalla vieraileva voi hetken luulla eksyneensä Linnanmäen peliluolaan, sillä toimiston edustustilat ovat täynnä pelikoneita. On flippereitä, seinäpelejä, pajatsoja, jukeboxeja, purkka-automaatteja ja jopa parkkimittareita.

Jotain eroa pelihallien valikoimaan kuitenkin on. Vartiaisen pelikoneet ovat nimittäin vanhoja ja raihnaisia.

— Vanhat pelikoneet ovat kiinnostaneet minua jo vuosia. Kertariippuvuus koneisiin syntyi, kun luin jukeboxista kertovan kirjan, Mikkolassa asuva Vartiainen muistelee.

Keräilijä on kartuttanut kokoelmaansa yhdessä ystävänsä kanssa. Koneita on metsästetty vanhojen tavaroiden myyntiliikkeistä ja ostettu internetistä. Osa kokoelmasta on saatu viidakkorummun kautta ja osa tilattu ulkomailta.

Vuosien pelikonemetsästys on tuottanut tulosta. Tällä hetkellä Vartiainen omistaa lähes 40 vanhaa pelikonetta. Mies on ylpeä erityisesti 1800-luvun lopulla valmistetusta soittorasiasta, jota hän kuvailee entisajan jukeboxiksi.

Vartiainen ei ole hankkinut pelikoneita pelkän silmänilon vuoksi, sillä keräilijä korjaa kaikki laitteet pelikuntoon. Keräilyn suola syntyykin juuri koneiden kunnostuksesta ja niiden tekniikkaan tutustumisesta. Myös koneiden historia kiinnostaa.

— Mitä vanhempi peli, sen kiehtovampi. On jännittävää tutkia, kuinka entisajan pelikoneet toimivat ja selvittää, kuka niitä valmisti ja missä koneita käytettiin. Tämä on tämmöistä salapoliisin työtä, Vartiainen hymyilee.

Pelikoneiden korjaamista helpottaa, että mies työskentelee elektroniikka-alalla ja ymmärtää tekniikan päälle. Kunnostuksesta huolimatta kaikki laitteet eivät saa entisaikojen hohtoaan takaisin.

— Purimme kaverini kanssa Amerikasta tilaamamme suklaapatukoiden myyntiautomaatin atomitasolle asti ja putsasimme kaikki sen osaset ennen kuin se heräsi uudelleen henkiin. Muutaman koneen tekniikka takkuilee korjauksesta huolimatta, pelikonetietäjä harmittelee.

Vaikka lähes jokainen laite on käyttökelpoinen, keskittyy Vartiainen vain harvoin pelaamiseen. Toisinaan hän kuitenkin innostuu kokeilemaan koneiden toimivuutta kaveriporukan yllyttämänä.

Vaikka pelailu ei kummemmin kiinnosta, ei Vartiainen näe harrastukselleen loppua. Tilojen puute tosin uhkaa harrastuksen jatkuvuutta, mutta keräilijä keksinee pulmaan ratkaisun.

— Luulen, että koneet pysyvät minulla hautaan asti. Perikunta sitten miettiköön, mitä näille tekee, vitsailee Vartiainen.