Pari vuotta Lauri Siljoranta mietti, miten voisi itse osallistua katulasten auttamiseen. Hän kysyi samassa talossa asuvalta Irmeli Vaaraselta, miten he saisivat kerättyä vaatteita avustuksiin.

He pyysivät Länsi-Vantaan päiväkotien työntekijöitä keräämään lastenvaatteita. Myös Hämeenkylän seurakunnalta saatiin lastenvaatelahjoitus.

— Petroskoihin emme koskaan lähteneet, sillä se olisi ollut liian kallista, ja siellä tehtiin jo avustustyötä, muistelee Lauri Siljoranta.

Ensimmäinen matka

Lauri Siljoranta tietää omakohtaisesti, millaista on elää köyhyydessä. Hän joutui jättämään sotien aikana Viipurissa kaksi kertaa kotinsa ja lähtemään evakkoon. Evakon tiellä ruoasta ja vaatteista oli jatkuva pula.

Siljoranta kouluttautui myöhemmin sosiaaliterapeutiksi ja teki vuosia sosiaali- ja terapiatyötä alkoholistien parissa. Nykyisin eläkeläisenä hänellä riittää aikaa avustamiseen. Yrittäjä Irmeli Vaaranen tekee avustustyötä viikonloppuisin ja iltaisin.

Siljorannat ja Vaaranen lähtivät ensimmäiselle avustusmatkalleen tämän vuoden heinäkuun lopussa ystävänsä pakettiautolla. Heillä oli yhteyshenkilö Tallinnan metodistikirkon katulapsien keskuksessa, jonka avulla he veivät vaatteita tarvitseville. Samalla matkalla he veivät avustuksia Tarttoon ja Vörun metodistikirkon lastenkotiin. Lauri Siljorannan vaimo Helvi Siljoranta toimi matkalla tulkkina.

— Avustuksemme otettiin ilolla vastaan. Niukoissa oloissa elävät lapset olivat onnellisia saadessaan vaatteita, kenkiä ja leluja, kertoo Lauri Siljoranta.

Toinen matka

Toiselle avustusmatkalleen he lähtivät viime syyskuussa. Jälleen Tallinnan metodistikirkon katulapsien keskus ja Vörun metodistikirkon lastenkeskus saivat valmiiksi iän mukaan lajiteltuja lastenvaatteita.

Siljoranta ja Vaaranen kävivät viemässä avustuksia myös noin 50 kilometrin päässä Vörusta Valkakaupungin lähellä olevaan lastenkeskukseen.

— Useimmat näiden lastenkotien lapsista ovat päihdeongelmaisten vanhempiensa hylkäämiä, kertoo Siljoranta.

— Hätä Virossa laittaa meidät aina lähtemään uudelle avustusmatkalle. Voi olla, että lastenkotien lapset eivät saa edes yhtä lämmintä ateriaa päivässä, koska siihen ei ole rahaa. Viemämme banaanit he olivat syödä kuorineen, sillä he eivät koskaan aiemmin olleet syöneet banaaneja, Siljoranta kertoo.

— Kyllä sydäntä lämmittää, kun pystyy siellä auttamaan. Ja tiedämme, että apu menee perille meidän yhteyshenkilöidemme kautta, lisää Vaaranen

Tuleva matka

Seuraavalle avustusmatkalle Siljoranta ja Vaaranen lähtevät joulukuussa. Silloin he ottavat mukaan myös aikuisten vaatteita ja sähköhellan Tallinnan katulasten keskukseen. Vöruun viedään astioita ja taloustavaroita.

Kuormaan mahtuu myös lastenvaatteita, -kenkiä, -peittoja, –saappaita ja leluja. Itse leivottua pullaa otetaan myös viemisiksi. Tarkoitus on vierailla myös Valkakaupungin lähellä sijaitsevissa päiväkodissa ja koulussa.

— Joulua näille lapsille täytyy viedä sinne lastenkotiin, painottaa Vaaranen.

— Parasta tässä on, kun näkee lasten ilon ja onnellisen katseen. Se antaa tyydytystä, kun näitä pieniä pystyy auttamaan. Lapset tulevat usein halaamaan meitä, Siljoranta kertoo.

— Raskainta tässä on, että ei voi auttaa enempää. On ankeata nähdä hätä ja avuntarve, johon ei voi vaikuttaa.

Jos joku haluaa lahjoittaa vaatteita tai tavaroita Viroon vietäväksi, voi soittaa numeroon 040 834 0944. Siljoranta noutaa vaatteet ja tavarat sopimuksen mukaan.

— Tulevaisuudessa tulemme perustamaan yhdistyksen avustustoimintaan. Silloin toiminta on uskottavampaa ja toiminta-avustuksia voi saada helpommin, molemmat toteavat.