Helluntaina alkoi lähetystyö
APOSTOLIEN TEKOJEN toisessa luvussa kerrotaan, kuinka Jerusalemin asukkaat ja sinne muualta tulleet kuulivat kukin oman maansa kielellä opetuslasten julistavan heille Jumalan suuria tekoja. Lähetystyö sai alkunsa, kun luvattu Pyhä Henki annettiin opetuslapsille Kristuksesta todistamista varten, evankeliumin levittämisen liikkeelle panevaksi voimaksi.
Helluntain tapahtumien jälkeen kristillinen seurakunta alkoi saada muotonsa. Pyhä Henki avasi ihmisten mielet ja sydämet näkemään myös lähimmäistensä aineelliset tarpeet ja puutteet. Aloitettiin seurakunnan vähäosaisista huolehtiminen. Päivittäin avustuksia jaettiin leskille, orvoille, nälkäisille ja muille heikossa asemassa oleville. Seurakunnan kasvaessa tähän avustustehtävään valittiin omat työntekijät. Näin saattoivat apostolit omistautua Jumalan Sanan julistamiseen.
SANALLINEN JULISTUS ja Kristuksen rakkaudesta nouseva palvelu yhdessä kertoivat ilosanomasta. Usko Kristukseen muutti ja muuttaa koko elämän, sana ja teot kulkevat käsi kädessä.
Lähetystyö, ilosanoman julistaminen ylittää kansalliset rajat. Joku saa erityisen kutsun viedä viestiä Jumalan pelastavasta rakkaudesta kaukana oleville. Häneltä edellytetään monenlaisia valmiuksia, koulutusta ja terveyttä, ammattitaitoa, oppimisen halua ja valmiutta sitoutua.
Koska lähetys on koko seurakunnalle annettu yhteinen tehtävä, lähtijä tarvitsee myös lähettäjät. Lähetti tarvitsee tämän apujoukon taustatuen voidakseen toimia usein hyvinkin vaikeissa olosuhteissa. Taustaverkon esirukoustyö ja myös taloudellinen tuki on elintärkeää.
USKO ON LAHJA, jota ei ole tarkoitettu yksityisomaisuudeksi vaan jaettavaksi muiden kanssa. Mikä on sinun paikkasi lähetystyössä, seurakunnan yhteisessä tehtävässä? Oletko kuulija, lähettäjä vai lähtijä? Palvelevia käsiä, kuuntelevia korvia ja avointa sydäntä tarvitaan, että näemme lähimmäisemme lähellä ja kaukana.
Ensi sunnuntaina on helluntai, jota vietetään Pyhän Hengen vuodattamisen muistoksi. Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 68:5–11, Joel. 3:1–5, Ap.t. 2:1–13 ja Joh. 3:16–21.
